Työn ilo

- Mitä he sitten oikein tekevät? - No, joka iltapäivä kahden jälkeen on vartin mittainen työskentelyaika, jolloin tehdään pareittain pieniä siivoustehtäviä. Jotkut harjaavat lattioita, toiset pyyhkivät liitutauluja, jotkut järjestävät naulakoilla kengät riviin ja toisten tehtävänä on varmistaa, että yhteisen aulan musiikkitavarat ja pelit ovat oikeilla paikoillaan. Pienellä on aina parina isompi koululainen, joka voi opastaa, jos siihen on tarvetta. Opettaja selittää perusteellisesti, ja vanhempi kuuntelee, hieman hämmästyneenä kenties.

Lapset ovat kertoneet, että tehtävät vaihtuvat viikottain ja työskentelypari, job partner, puolivuosittain. Useimmiten kuulen koulun jälkeen, mitä töitä kukakin on sinä päivänä tehnyt - ja ainakin siitä, jos joku lapsistani on päässyt kaikkein toivotuimpaan tehtävään, nimittäin job checkeriksi. Siinä positiossa saa nimittäin seurata toisten työskentelyä ja palauttaa tehtävän suorittaja parantelemaan tulosta, mikäli siihen näyttää olevan tarvetta. - Job checker saa aina sanoa, onko job done vai not done! (Miksihän alan epäillä, että job checkerit taitavat olla useimmiten suhteellisen ankaria...)

Alan väistämättä mietiskellä, tehtiinkö omina kouluaikoina koulussa töitä, siis siivous- ja järjestelytöitä. Mieleen muistuu hämärästi kiertävät järjestäjävuorot, jolloin tehtäviin kuului tuntien jälkeen liitutaulun pyyhkiminen. Kävin pientä koulua, jossa ei ollut ruokasalia ollenkaan, mistä johtuen koululounas syötiin luokissa - järjestäjien tehtäviin kuului hakea ruokakärry keittiöltä ja palauttaa se lounaan jälkeen sinne takaisin. Muistan vieläkin, kuinka se oranssi (oliko se oranssi?) kärry kolisi vietävästi, kun sitä vedettiin läpi liikuntasalin ja sieltä käytäviä pitkin luokkaan.

Mutta yksi kysymys jää. Tuo mies, joka vanhempainillassa esittää tuon kysymyksen, miettii ihan samaa kuin minäkin, kuin ne kaikki muutkin. - Niin, kerrotko vielä, miten tuon saa sovellettua toimimaan myös kotioloissa?

Se mysteeri on melkoinen.