#kaikkielämäniremonttimiehet, osa 5

Hassut tarinat jatkuvat edelleen! Tositarinat siis, elävästä elämästä. Tämän remonttimiessaagan aiemmat osat löytyvät täältä blogista kätevästi esimerkiksi kirjoittamalla oikeassa reunassa sijaitsevaan Hae tästä blogista -kenttään hakusanan kaikkielämäniremonttimiehet (kaikki yhteen!)


torstai, 21. joulukuuta 2017

Olin melkein menettänyt toivoni, mutta onneksi sitä oli vielä rippunen jäljellä.

Ovikello nimittäin soi tänä torstaiaamuna jo ennen yhdeksää. Olin kyllä nähnyt puutarhurifirman auton vilahtavan etupihallamme. Oven takana seisoi nuori mies, joka tervehti kohteliaasti, joskin vähän ujon näköisenä.

Nuori, sellainen pari(kymmentä) vuotta minua nuorempi, kysäisi, olisiko täällä sellainen takki. Että hän oli kai unohtanut sen joskus. Ja niin minä kiiruhdin autotalliin ja ojensin nuorelle miehelle hyvin likaisen takin. Oli se sentään jo kuivunut, kun oli löydettäessä ollut melko vettynyt. Mark käänteli takkia vähän hämmästyneenä ja totesi, että kyllä tämä varmaan on hänen takkinsa. ”En tosin kyllä edes tiennyt, että olin hukannut takin!”

Muuta en kysynyt, vaikka on meidän pihasta ennenkin vaatekappaleita löytynyt. Toivotin hyvää päivänjatkoa, vaikka mieli teki myös mainita, että laita nyt hyvä ihminen se takki vaikka päällesi, ulkona on tietääkseni kunnon pakkanen, ja tällaista (keski-ikäistä äiti-ihmistä) huolettaa, jos joku kulkee ulkona pelkällä hupparilla tässä kelissä.

Mutta nyt on joulumieltä roppakaupalla. Entä jos olisin heittänyt takin jo pois, kuinka olisin ikinä päässyt syyllisyyden taakastani eroon.

Hyvää joulua kaikille, Markille nyt tietysti aivan erityisesti.

sunnuntai, 31. joulukuuta 2017

Tämä on ollut uusien nurkkalautojen ja vaihdettujen ovien vuosi. Korjattujen aitojen, paikattujen putkivuotojen ja uusien vessanpönttöjen ajanjakso. Sähkömiehiä, remppamiehiä, vakuutustarkastajia ja sympaattisia putkimiehiä täynnä. Iloista kolinaa, pölinää ja maalinkäryä. Väärään ja oikeaan aikaan saapuneita ammattilaisia. Sekä kalsarit puun oksalla helteisen kesän tuulessa.

Mutta se on vähän kuin keski-ikäinen: pikku vikaa löytyy aina, vaikka ihan hyvin tässä eteenpäin porskutellaan.

Keittiössä vuotaa putki. Mutta kenenpä putkimies tuleekaan uudenvuodenpäivänä kello 8? Meidän, tietysti. Ji-huu!

************************************************************************

Ja niin tuli putkimies, uudenvuodenpäivän aamuna klo 7:55. Ongelma ratkesi tällä kertaa nopeasti ja näppärästi, mutta jäämme tarkkailemaan allaskaapin tilannetta varmuuden vuoksi. 

Mutta jatkuvatko tarinat vielä?? Ainakin sen verran osaan sanoa jo nyt, että omakotitalossa edelleen sattuu ja tapahtuu. Siitä mahdollisesti lisää tuonnempana...