Rakkaus luontoon. Se on ympärillä, lähellä, ja jokainen on siihen tottunut. Vihreää kesällä, väriloistoa syksyllä, lunta talvella. Alati vaihteleva sää. Sanotaan, että Vermontissa voit kokea kolmekin eri vuodenaikaa viikon sisällä, joskus melkeinpä kaksi päivässä. Tuulen suunta voi muuttua äkisti. Karkeasti sanottuna: jos tuulee etelästä, se voi tuoda meille lämpöä nopeastikin - jos taas puhuri käy pohjoisesta, täällä voi äkkiä olla hyisen kylmää.
Vermontilainen on siis tottunut. Omistaa vaatetta jokaiseen säähän. Kuitenkin, kun vilkuilee katukuvaa, voi pukeutumisessa nähdä yhtäläisyyksiä. Monikäyttöisyyttä, urheilullisuutta, mukavuutta - yksinkertaisesti paljon vapaa-ajan vaatetusta. Yleistäen: maanläheisiä värejä, rentoja housuja, pusakoita. Niitä vähän nuhjuisiakin T-paitoja, fleeceä ja flanellia, moneen säähän sopivia kenkiä. Joskus ne ovat kurassa ja mudassa tai talvella ainakin maantiesuolassa, mutta tärkeintä näyttää usein olevan yksinkertaisesti se, että vaatetus on mukavaa. Monta tilannetta ja tilaisuutta voi läpikäydä hyvin samankaltaisella varustuksella. Kukaan ei arvostele.
Muutoinkin: kukaan ei arvostele. Tänne mahtuu jokainen. Suvaitsevaisuus on piirre, jonka voi usein aistia. Yleisesti - kaikki ovat tervetulleita. Näinä polarisoitumisen aikoina ei voi toki sanoa, että se toteutuisi aina ja kaikkialla, mutta täällä asiaan uskaltaa kuitenkin edelleen uskoa.
Ystävällisiä sanoja, pieniä tekoja. Naapurien huomioimista. Äänen nostamista kuuluviin silloin, kun asiat koetaan tärkeiksi. Rauhallista yhteiseloa silloinkin, kun käsitykset maailmasta tai sen suunnasta eivät kohtaa.
Hike. Bike. Camp. Climb. Ski. Ride.
Kyseiset sanat komeilivat muutama päivä sitten ohi ajaneen bussin kyljessä. Kun asutaan pienessä kaupungissa eikä koko Burlingtonin talousaluekaan tämän maan mittakaavassa iso ole, ei täältä löydy kaikenlaisia kauppoja. Näin verkkokaupan kulta-aikoina tapahtuu usein sitäkin, että jokin liike seudulla aloittaa, mutta liiketoiminta ei pidemmän päälle kannata ja kauppa sulkee ovensa kaikessa hiljaisuudessa ennemmin tai myöhemmin. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Ulkoilu- ja retkeilytarvikkeita ja -vaatetusta myyviä liikkeitä on useita, ja uusiakin on nähty perustettavan aivan viime vuosina. Vermontilainen harrastaa usein ulkoilmalajeja, niin kesällä kuin talvella. Retkeilyä, vaellusta, kalastusta, vesiurheilulajeja, laskettelua, hiihtoa, luistelua. Jos tarvitsen vaelluskengät, juoksulenkkarit, toppatakin tai urheiluvaatetta, löydän ne paikallisesti. Jos tarvitsen juhlavaatetusta tai haluan päivittää toimistokelpoisia asukokonaisuuksia, en ole niinkään varma.
Vermontilainen rakastaa eläimiä. Voisin suoralta kädeltä luetella melko monta koiraa ja kissaa meidänkin naapurustosta. Monella on useita eläimiä ja erityisesti vähän syrjemmässä voi halutessaan pitää vaikka pientä eläintarhallista kotieläimiä. Tuotantoeläimiäkin toki näkee heti, kun suuntaa maaseudulle päin: esimerkiksi lehmiä, lampaita, kanoja. Sulassa sovussa ihmisten kanssa. Olen monta kertaa pysähtynyt autolla odottamaan, kun lehmälauma ylittää tien. Siinä on jotain hyvin vermontilaista. Kiire kaikkoaa.
Vermont on osavaltioiden joukossa pieni ja tuntematonkin. Monesta suunnasta katsottuna olemme yksinkertaisesti kaukana. Voisi sanoa niinkin, että tänne on vähän konstikasta päästä. Monia ei kiinnostakaan, mutta luonnonystävät näkevät täällä rauhallisen tyyssijan, jossa voi halutessaan asua syrjempänä ja kuitenkin vähintään kohtuullisen matkan päässä palveluista. Aktiivista ulkoliikuntalomaa kaipaavan kannattaa muistaa Vermont matkakohteena.
Juttelimme teinin kanssa jokin aika sitten siitä, kuinka monta kertaa elokuvaa tai sarjaa katsoessa on törmännyt Vermontiin. Ei sinänsä usein, mutta kuten teinini totesi: jos tarinaan tarvitaan syrjäinen paikka, otetaan Vermont! Esimerkiksi piilomökki metsän keskellä tai kalastusretken kohde.
"Joskus tuntuu, että ihmiset ajattelevat, että me kaikki asutaan täällä mökeissä ja metsästetään ja kalastetaan ruokamme ja käytetään jotain ulkovessoja", nauraa teini. Voimme todistaa, että ei se ihan näin ole. Mutta hyvä täällä on olla.
Otsikko "Vermont Strong" viittaa rekisterikilpeen, jollaisia voi ostaa katsastuskonttorilta. Ne ovat hyväntekeväisyyskilpiä, joiden tuotto menee luonnonkatastrofien paikallisille uhreille. Ohjelma alkoi vuonna 2011 trooppisen Irene-myrskyn jälkeen ja sai jatkoa vuonna 2023, kun tuona kesänä osaa Vermontista runtelivat rankkasateiden aiheuttamat tulvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti