Viikonloppukokkausta

Vuosia meni niin, että ruoanlaitto oli sellainen osa arkea, joka vain kuului asiaan. Pöytään keksittiin syötävää ja toivottiin, että se maistuu lapsille. Tarpeeksi terveellistä ja kasviksiakin aina tarjolle, mutta ruokalajit olivat enimmäkseen yksinkertaisia, koska yksi tärkeimmistä kriteereistä oli nopeus. Toisinaan yritin etsiä inspiraatiota reseptipalveluista tai keittokirjoista, mutta moni uutuus jäi suunnittelun asteelle. Tuskin olin ainoa pikkulapsiperheen äiti, joka ei jaksanut kovin paljon ylimääräisiä kikkailuja keittiössä.

Kuluneet vuodet ovat kuitenkin vaikuttaneet monella tavalla myös keittiössä - aikaa on enemmän, apulaiset osaavat jo paljon enemmän ja kiinnostus hyvään ja terveelliseen syömiseen on kasvanut. Meillä on pyritty syömään melko monipuolisesti ja terveellisesti aina, mutta viime vuosina on lisätty panostusta entisestään.

Jossain vaiheessa ruoanlaitosta tuli viikonloppujen harrastus. Aina se ei ehkä tunnu siltä, kun perjantai-iltana väsyneenä ei yhtäkkiä putkahda mieliin mitään hyviä ideoita viikonlopun ruokailuun. Meillä on joka tapauksessa tapana laatia kauppalista perjantai-iltana, ja aamuvirkku mieheni poikkeaa ruokakauppaan varhain lauantaiaamuna, jolloin siellä on miellyttävän hiljaista. Perjantaina siis useimmiten suunnittelemme, mitä viikonloppuna syödään. Useimmiten valitsemme kolme ateriaa, ja neljännen kyhäämme kokoon jäännöksistä. 

Vähintään yksi kolmesta on jokin tuttu ja moneen kertaan hyväksi havaittu resepti. Niitä meillä löytyy päästä, ja lisäksi parhaat reseptit on printattu aivan perinteiseen reseptikansioon. Toisinaan kaikki valinnat osuvat tuttuihin ruokalajeihin, mutta usein yritän myös etsiä yhden tai kaksi uutta reseptiä kokeiltavaksi. Meillä syödään melko paljon kanaruokia, usein kasvislisukkeita, ainakin kerran pari kuukaudessa kalaruokaa ja yhä vähemmän punaista lihaa. Jonkinlaista salaattia meillä on aina ruoan ohessa. Hyvin monissa ruoissa myös käytetään kasviksia lisänä. Parsakaalia, ruusukaalia, vihreitä papuja, tomaattia, herneitä, paprikaa ja mitä milloinkin kaapista löytyy. Sipulia ja valkosipulia kuluu paljon, samoin mausteita. Siitä kertoo se, että maustehyllyt ovat aina täynnä. Jos resepti kaipaa mausteita, meiltä todennäköisesti sellaista löytyy.

Rosmariiniperunat

Jokaisena viikonloppuna ei aikaa toki ole yhtä paljon, mutta jos on, niin erityisesti viikonlopun päivällisille valikoituu ruokia, jotka vaativat jonkin verran valmistelua, tosin harvemmin tuntikausien puuhastelua. Teinit ovat kuitenkin tottuneet siihen, että olemme viikonloppuiltapäivisin usein keittiössä. Mieheni valmistaa useimmiten pääruoan, minä keskityn enemmän lisukkeisiin. Kesäkautena käytetään paljon grilliä. 

Italian Wedding Soup

Kokkaamista helpottaa huomattavasti se, että meidän perheessä ei ole ruoka-aineallergioita. Meillä ei myöskään ole (enää) valikoivia syöjiä, vaikka pikkulapsiaikana sitäkin koettiin. Teini-ikäiset syövät paljon ja useimmiten siis melko ennakkoluulottomasti. Täällä kasvaneena he ovat luonnollisesti tottuneet paikalliseen ruokaan, vaikkakin meillä käytetään toisinaan myös suomalaisia reseptejä. Hauskinta on se, että he osaavat melkein poikkeuksetta kertoa pelkästään ruokalajin nähtyään, onko kyseessä suomalainen resepti. He toki syövät joka kesä Suomessa suomalaista ruokaa ja makuaisti on ilmeisesti hioutunut tunnistamaan suomalaisen säväyksen ruoassa. Useimmiten kyse on silloin maltillisemmasta maustamisesta.

Butter Chicken

Menneenä viikonloppuna meillä syötiin aurinkokuivatulla tomaatilla maustettuja kanaleikkeitä ja jasmiiniriisiä, perinteistä suomalaista peltijauhelihapiirakkaa sekä pestokanaa puolalaisilla kluskinuudeleilla. Lauantai-iltana söimme ravintolassa. Syömme ulkona luultavasti vähemmän kuin amerikkalaisperheessä keskimäärin, mutta muutaman kerran joka kuukausi tilaamme ruokaa kotiin tai käymme ravintolassa, useimmiten Burlingtonin puolella. 

Kaiken kaikkiaan - olen hyvin tyytyväinen siihen, että ruoanlaitto on alkanut tuntua mukavalta harrastukselta. Ja hyvin syöminen on yksinkertaisesti kivaa!