Hiekka, rahinaa kenkien alla
kuinka olenkaan kaivannut!
Aurinko, tekee työtään
paljastaa aran maan
Ja ne ensi säteet
jotka pistelevät ihoa talven jälkeen
niistä kai untakin näin!
Uskallan jo sanoa, että kevät lienee ehkä aavistuksen lähempänä. Mutta vain aavistuksen. Kyllä meillä lunta on vieläkin karkeasti arvioiden puoli metriä, mutta keväisen auringon voima toimii uskomattomalla tavalla - viime viikon lumimyrskyn aikaansaamat nietokset ovat paikoitellen tipahtaneet jo aivan huomattavasti. Onneksi voima on noin suuri, sillä päivälämpötilatkin ovat kuitenkin edelleen jääneet melkein joka päivä pakkaselle. Öistä nyt sitten puhumattakaan. Lienee parasta alkaa puhua lämpötiloista Fahrenheitteina, niin pysytään sentään paremmin plussan puolella (0C kun on 32F)!
Anna hiekan rahista
Tuulen sitä lennättää
Anna auringon paistaa
lämmön meitä tänäänkin vahvistaa
Vaikka lunta on maassa (ja ennusteessa, uskokaa tai älkää), on kevään merkkejä jo ilmassa siinäkin mielessä, että kevät tuntuu jo allergisen nenässä ja silmissä. Mutta en välitä, en! Vuotakoon nenä vaikka koko kevään, mutta tämä talvi kyllä meille jo riittää. Ja toppavaatteet, ne haluan jo kätkeä varaston uumeniin, kevätkengätkin odottavat malttamattomina eteisessä. Lasten talvisaappaat tekisi mieli vaihtaa jo kuumeisesti kumppareihin ja lenkkareihin, ja pipot kevyempiin. Mutta ei, vieläkään ei ennuste anna meille armoa - leikittelee plussakeleillä silloin tällöin päivän pari, ja kuitenkin tuo takaisin ne pakkaskelit ja lumet. Minulla on pitkä pinna, mutta tässä asiassa sitä on nyt venytetty kyllä jo turhan paljon. Puuh. Ja taas kestän.
Katson kauas, hiljaa mietin
tässä on hyvä nyt
onni on tiensä tänne
meille löytänyt...
Vaikka talvi pitää meitä tiukassa otteessaan, ei se saa meiltä pois tunnetta, että täällä on hyvä olla. Se tunne, että jotain on löytänyt, se taitaa olla ihan tässä.
Ihan pienen hipaisun päässä -
siellä suuri onni, onhan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti