Mommy's (and Daddy's) Night Out!

Kun kirjoittaa usein lapsistaan, lienee aika kirjoittaa joskus vähän meistä aikuisistakin! Tämän perheen aikuiset käyvät olosuhteista johtuen varsin harvoin ulkosalla kahdestaan, mutta tänään oli kuin olikin sellaisen illan aika. Olkoonpa se sitten vaikkapa alku rouvan pyöristymisen juhlinnalle. Heh. Ja vaikka rouva hyvin ja hartaudella tänään söikin (oijoi), niin pyöristymistä on tapahtumassa lähiaikoina vain ja ainoastaan ikävuosien suhteen. Tosin jos jatkaisi näin hyvin syömistä useammin, voisi pyöristymistä alkaa tapahtua muutoinkin... Lapsikatraamme kuitenkin pitää siitä huolen, että kovin usein emme kaksin kovin pitkälle karkaa!

Burlingtonissa on useita kivoja ruokapaikkoja, mutta me suuntasimme omaan suosikkiimme, italialaista ruokaa tarjoavaan Trattoria Deliaan. Paikka on niin suosittu, että jos viikonloppuna haluaisi sinne herkuttelemaan, olisi pöytävaraus tehtävä viikkoja aiemmin. Nyt saimme muutaman päivän varoitusajalla pöydän torstai-illalle, tosin melko varhaiseen ajankohtaan. Mutta sehän sopii meille, sillä sen jälkeen ehtii sitten vielä kiireettä hoitamaan itse lasten iltatoimet. Olen järkevyyden etsinnässä välillä tylsä, tiedetään.

Tällä se lähti käyntiin. Pari lajia kovia juustoja ja pehmoista mozzarellaa. Balsamicoa ja makean pehmeää punasipulia. Naminaminami.

Miehelle annoin luvan syödä kaipaamiaan etanoita. Valkosipuliyrttinen voikastike olisi tosin marinoinut maukkaaksi vaikka tiskirätin.

Suoraan Secondiin! Annosten koko on sellainen, että tämä siirtymä on syytä tehdä, jos mielii kierimättä kotiin. Oma annokseni, nimeltään Saltimbocca, sisälsi vasikkaa, parmankinkkua ja kasviksia salvialla ja valkoviinikastikkeella höystettynä. Tartteeko edes mainita, oliko hyvää?

Puolisoni valinta oli Ossobuco alla Milanese, vasikasta sekin, lisänä risottoa. Ei ollenkaan hullumpi valinta sekään. Ei jäänyt nälkä tästäkään.

Ja makuelämyksen kruunasi Ripasso - mielestämme loistava hinta-laatusuhde. Oikein maittava pari liharuoalle. Suositella voi.

Mutta mikä kruunaa hyvän aterian? Liian suuri jälkiruoka. Niin herkullinen, että se on pakko tilata, vaikka tietääkin, ettei millään suoriudu siitä. Mutta kyllä, kyllä se nostaa taivaisiin, kuten lupaa. Tiramisu tietenkin!

Onneksi te ette muuten koskaan näe, miten paljon syön iltaisin samalla, kun kirjoitan. Tämä on nimittäin ainoa hetki päivässä, kun saan syödä niin, ettei kukaan revi hihasta tai pyydä jotain syötävää, tai ihan nyt mitä vain. Mutta tänään en sitten syö enää mitään. Tälle illalle kelpaa yksin luottokaverini - se on hyöryävän kuuma kupillinen vihreää teetä. Sillä olen rauhoittanut iltani jo kymmenisen vuotta, ainakin. En taida edes muistaa, kauanko. Oli miten oli, se lienee yksi parhaista hetkistä päivässä. Olipa rauhoittuminen sitten teen vaikutusta tai sen lumevaikutusta, niin hällä väliä. Toimii. Pienistä iloista ne syntyvät, ne tyytyväisyyden hetket.

P.S. Ei se kaikki ihan näin mutkattomasti mennyt. Normaalistikin minulle riittää kyllä kymmenen minuuttia valmistautumiseen (ei se naama laittamisella kummene, omassa tapauksessani ainakaan), mutta tänään sain vielä kiristää vähän vauhtia. Juuri ennen lähtöä makaronit kiehumassa yli (=lapsille päivällinen pikapikaa valmiiksi ennen lähtöä) ja vessaepisodi lapsen kanssa. Selvisin. Taitaa olla onni, että olen kehittynyt tähän mennessä jo moniajon mestariksi... ollaan me äidit aika epeleitä!