Osimoilleen näin!

Kuule, kun - en mä sulle voi hapankorpuksi muuttua! Enkä Pupu-jogurtiksi, enkä edes banaaniksi, vaikka kuinka pyytäisit. Mä en myöskään voi muuttua kauan kadoksissa olleeksi perhostarraksi, enkä varsinkaan kahdeksi pieneksi leikkiundulaatiksi, jotka olen nähnyt viimeksi pari vuotta sitten Suomessa. Äidit saattavat kyllä nopeasti muuntua vaikkapa ruoanlaittajista kaatumassa olevien maitomukien pikapelastajiksi, tai hätäisistä kahvinjuojista taaperoriitojen erotuomareiksi. Melkein mitä vain, mutta hapankorppu on kyllä turhan kova pala.

Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että täällä vain yksi määrää ja toiset eivät! Kun ei 2,5-vuotias päätä, missä äiti istuu. Tai että istuuko äiti nyt ylipäätään. Tai että missä kohdassa mitäkin esinettä tässä talossa säilytetään. Ei, vaan äiti määrää oikeastaan melko monestakin asiasta. Kuten vaikkapa siitä, mitä lapsille milläkin aterialla syötäväksi tarjotaan, tai mihin aikaan pienet lapset menevät meillä nukkumaan. Mutta koska täällä ei siis yksi määrää, niin ei äitikään määrää ihan kaikesta. Pakko sekin on myöntää, tasapuolisuuden nimissä.

Todellaki, todellaki, todellaki! Todellaki, me puetaan ulkovaatteet päälle, kun mennään ulos. Todellaki, meillä syödään ruokapöydässä, ja jos ei olla ruokapöydässä, ei syödä. Hirrrrveen yksinkertaista. Todellaki, meillä tehdään monta asiaa rutiininomaisesti samalla tavalla joka päivä. Kuulostaa tylsältä, mutta todellaki, toimii. (Ainakin sen verran usein, että näin uskallan sanoa!)

Tilulilulii, nyt se on auki ja nyt se on kii! Keittiön kaapin ovi nimittäin. Ja sen oven sisäpuolella on poika, ja sen ulkopuolella on tyttö. Ja ne molemmat nauraa paljon enemmän kuin äiti.

Mutta - yllätystehtävä! Irroita sälekaihtimien narussa roikkuva leikkikuorma-auto mahdollisimman nopeasti, jotta poikasi voi taas leikkiä sillä (ja seuraavalla kerralla toivottavasti jossain muualla kuin sälekaihtimissa). Kaiva pienen pieneen pulloon tungetut yllättävän suuret esineet parhaaksi katsomallasi tavalla, mielellään mahdollisimman nopeasti, sillä lapsesi haluaa kuitenkin juuri nyt leikkiä niillä ja odottaa kärsimättömästi vieressä. Bonustehtävä: kokoa noin kymmenesosa 500 osan prinsessalinnasta uudelleen ja uudelleen noin joka toinen päivä. Kun olet tehnyt sen noin kaksikymmentä kertaa, alat jo muistaa sen enempää pohtimatta, mikä porras ja mikä kaide kuului mihinkin kohtaan.

Tulikoe! Ainakin sille punaiselle pehmokissalle, joka löytyi tiskikoneesta. Siis silloin, kun kone avattiin höyryävän kuumana. En tiennyt minäkään aiemmin, että pehmoleluja voi pestä tiskikoneessa. Puhdasta tuli kyllä! Mutta - olemme tulleet siihen tulokseen, että yksi parhaista tulikokeista taitaa olla se, kun matkustaa yli Atlantin kolmen taapero - leikki-ikäisen kanssa. Olemme tehneet sen jo muutamaan kertaan, ja ensi kesänä käymme taas rohkeasti seikkailuun. Eihän se varsinainen nautinto ole, mutta kuitenkin 'doable', kuten täällä päin tavataan sanoa. Reippaana matkaan siis!

Vielä viikkokatsaus: flunssa on tullut tällä viikolla kylään ja on jo saanut meistä neljä taipumaan. Onneksi näyttää siltä, että olemme jo voiton puolella. Ja ai niin, mies on Montreal Canadiensin matsissa pönöttämässä, pyynnöstä tosin. Ei kylläkään minun.

Mutta sen mie lupaan, että en mie romaha.

Sitähän sä kysyit?