'Mennään ostamaan kaupasta uokaa (=ruokaa)!', tapaa meidän nuorempi tyttäremme sanoa innoissaan. Neidistä lienee kasvamassa meidän innokkain shoppaajamme, sillä hän on aina etunenässä lähdössä ostoksille. Niin, ruokakaupasta ruokaa, kenkäkaupasta kenkiä, lelukaupasta leluja ja niin edelleen. Ja mitäkö raportoimisen arvoista tässä oli?
Ei varmaankaan paljon mitään, mutta aina kaikki ei olekaan niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Taannoin olen esim. vieraiden kanssa etsiskellyt ympäriinsä niinkin tavallisia juttuja kuin postikortit. Kun kaikki mieleen juolahtaneet ostospaikat oli koluttu, löytyi kortteja viimein apteekista. Täällä päin apteekit ovat usein sellaisia sekatavarakaupan oloisia, joten niitä on vaikea oikeastaan kutsua apteekeiksi. Suomalaiselle apteekki kun on mielikuvissa yleensä siisti, melkein suorastaan steriilin oloinen paikka lääkkeiden ja terveyteen liittyvien oheistarvikkeiden myyntiin. Mutta täällä apteekeista saa siis vaikka sun mitä: kaikenlaista pientä tavaraa niistä korteista leluihin, mutta myös esim. pakasteruokaa tai vaikkapa olutta. Minäkin olen ostanut kerran sieltä olutta. Törmättyäni nimittäin sattumalta paikalliseen merkkiin, jota ei joka kaupasta saa, ja joka, pirteänä poikkeuksena amerikkalaisessa olutvalikoimassa, on todella hyvää. Mutta, saa sieltä apteekista toki myös niitä lääkkeitä. Samasta putiikista voi siis ostaa sekä olutta että päänsärkylääkettä, joten onkohan tämä sitä amerikkalaista kätevyyttä? Jollekulle voi tietysti se alkoholipitoinen juoma olla itsessäänkin lääkettä... sillä voi lähteä monet surut ja vaivat. Vaikka tuppaavatkin tulemaan takaisin, kun vaikutus lakkaa.
Toinen kauppa, joka itseäni melko lailla hämmentää, on eräs huoltoasema. Se näyttää ulospäin aivan tavalliselta huoltoaseman tarvike- ym. kaupalta, mutta oven päällä roikkuu kyltti, jossa selvästi sanotaan, että kaupan on myös aseita. Vermontissa aseen voi ostaa 18 vuotta täyttänyt nuhteeton kansalainen. Osavaltion aselaki kuuluu liittovaltion löyhimpiin, ja täällä asetta saa käsittääkseni kantaa sekä esillä että myös piilotettuna. Toisaalta, osavaltio kuuluu henkirikostilastoissa sinne vähäisimpiin. Vertailun vuoksi, alkoholipitoisia juomia voi ostaa 21 vuotta täyttänyt henkilö. Nuhteettomuudesta ei varmaankaan kukaan kysele yhtään mitään.
Tavallisen ruokakaupan kassajonossa notkuessa ehtii myös tutkailla niitä telineitä, joille herkästi heräteostoksiksi tarttuvat artikkelit usein sijoitetaan. Monta kertaa olen tutussa ruokakaupassa miettinyt, missähän järjestyksessä kolme vierekkäin asetettua pikku purnukkaa pitäisi nauttia - siinä on aivan vieri vieressä kofeiinipitoinen virkistysaine, nukahtamiseen tarkoitettu apu sekä 5 minuutissa toimiva 'ihmeaine' krapulaan. Mitään noista en ole itse kokeillut, ja sitä itse krapulaakin varsin harvoin. :)
Mutta, palataan vielä hetkeksi sinne apteekkiin. Olimmepa kerran mieheni kanssa kahden liikkeellä kaupungilla, ja minun piti poiketa eräässä apteekissa etsimässä lempikosmetiikkaani. Minä tutkin purkkeja siis kosmetiikkahyllyillä, ja mieheni pälyili sillä aikaa ympäriinsä, ihmetellen sitä mahdotonta tavaramäärää, jota apteekin hyllyt notkuivat. Aikansa pälyiltyään hän kiinnitti myyjän huomion, joka ystävällisesti ohjasi hänet - mitään kyselemättä - perhesuunnitteluosastolle. Tästä saatiin vielä hyvät naurut - eihän meillä ollut edes jälkikasvukolmikkoa mukana! Kyllä mä sitten oisin ymmärtänyt...
Mutta tiedättekö, mitä saa ihan lähes joka kaupasta? Tietenkin naposteltavaa ja juotavaa. Jotainhan on käden ulottuvilla oltava. Ja naposteltavaa voi toki alkaa tehdä mieli vaikkapa rautakaupassa. Tai puutarhakaupassa. Tai... whatever.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti