Minulla ei ollut sanoja.
Sanoja kuvaamaan sitä myrskyä
joka oli salakavalasti päässyt myllertämään sisälleni
joka huojutti minua tunteissani puolelta toiselle
kävi yhä uudelleen päälle,
sai epäröimään, pelkäämään
Minulla ei ollut sanoja.
Sanoja kuvaamaan sitä yhtäkkistä valtavaa onnea
joka suuren pilven lailla
peitti minut utuiseen verhoonsa
pyyhkäisi muita tunteita tieltään syrjään
sai unohtamaan epäolennaisen,
huolen, kaiken muun
Minulla ei ollut sanoja.
Mutta minä tiesin,
että sanat tulisivat vielä
antaisivat nimen niille tunteille
jotka päälleni olivat vyöryneet
sanoittaisivat minulle
epävarmuuden ja huolen jota olin tuntenut
mutta yhtä aikaa kertoisivat minulle
suurimmasta onnesta, ilosta ja rakkaudesta
Sillä minä pidin sylissäni
pienenpientä keskoslastani
ja tunsin että
osaksemme on annettu
niin paljon koettavaa yhdessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti