Se oli aurinkoinen kevättalven sunnuntai
kun tyttö oli avannut silmänsä ensi kertaa
niin se tyttö oli kuullut puhuttavan
Se oli naurava pieni lapsi
se ilahdutti ja sai toisetkin hymyilemään
niin se oli kuullut puhuttavan
Se kasvoi ja siitä tuli hiljainen tyttö
mutta edelleen se hymyili
sillä hymyn taakse, sinne voi myös kätkeytyä
Koulussa se tyttö teki kaiken mitä piti
vähän enemmänkin kai
koska se tahtoi olla siellä täydellinen
ei sille oikein muu riittänyt
Kun se kasvoi isoksi
se antoi junan viedä Pohjanmaalta Tampereelle
ja oppi elämään siellä
koska se tiesi mistä se tuli
Välillä se ajelehti
eikä se tiennyt minne pitäisi mennä
mutta se pärjäsi
koska se tiesi mistä se tuli
Se oli hiljainen tyttö
mutta se kirjoitti ja kirjoitti tunteistaan
ja elämästä ja kaikesta
mitä se koki
mutta se kirjoitti vain itselleen
Ja sitten kun se oli aika paljon aikuisempi
niin se kohtasi sen mitä oli etsinyt
ja sitten kaikella oli merkitys
ja kaikella oli paikkansa
Ja vähän myöhemmin
se otti ja lennähti kauas kotimaasta
mutta jos joku kysyi mistä se tuli
niin kyllä, se tiesi sen
mutta myös sen se nyt tiesi
minne se halusi mennä
ja miksi
sillä maailman ääriin se seuraisi
sitä joka on se merkitys
Ja kun se tyttö katsoo tänään ikkunasta
ja näkee keväisen auringon paistavan
se taitaa miettiä
paistaako aurinko tänäänkin yhtä kauniisti kuin silloin
ihan melkein neljäkymmentä vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti