Varsin harvoin tulee nykyään ajateltua sitä tosiseikkaa, että asumme ulkomailla. Muutamassa viikossa muuton jälkeen ei enää edes kiinnitä suuremmin huomiota siihen, että kaikki ympäristössä on vieraalla kielellä. Sopeutumista on tietenkin helpottanut se, että kieli täällä on tuttua, ja kielitaito ollut valmiiksi kohtuullisen vahva. Näin ainakin olen luullut.
Olen siis yleensä pitänyt itseäni kielitaitoisena. Välillä paikallisten kanssa juttelu sujuu aivan mallikkaasti, toisinaan tuntuu, etten ymmärtänyt puheesta juuri mitään. Epäselvä puhuja tai huomion kiinnittyminen johonkin muuhun - ja sorry, I didn't understand. On kyllä lohdullista huomata, että kehitystä varmaankin joka tapauksessa koko ajan tapahtuu, koska en juuri nyt pysty muistamaan, milloin viimeksi jouduin pyytämään toistoa. Ja sulka omaan hattuun, kiitos :)
Oudompi ilmiö sen sijaan on se, että vaikka kotona puhumme lähes tyystin suomea, joudun toisinaan etsimään sopivaa suomen sanaa. Eksakti ihminen kun etsii vaistomaisesti sanavarastostaan sitä eksaktia ilmaisua, ja aina sitä ei niin helposti enää löydäkään. Nykyiseen suomen kielen sanavarastooni kuuluu siis kiinteästi ilmaisu 'ööö', joka paikkaa luovaa taukoa puheessa. Eteen tulee koko ajan enemmän asioita, joita oppii nimeämään paikallisella kielellä, ajattelematta edes sitä miten se suomeksi kääntyisi. Kaikki tuntevat driveinit, takeawayt ja pickupit, mutta mitä minä puhun, kun smalltalkaan? Ja millaiselle paikalle ajan, kun käytän ravintolan edessä olevaa curbside parkingia? Just think about it :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti