Olemme kyllä viettäneet muutaman tovin ihmetellen noita vierailijoita. Jos eivät ole tutuilta näyttäneet, niin eivät kaikeksi onneksi kovin epäilyttäviltään. Yhden kerran olen julmasti katkaissut muurahaisyhdyskunnan sisäänmarssin. Yrittivät kyllä sisään aika kohteliaasti heti ulko-oven vierestä. Olivat kuitenkin muutamat raukat varmaankin vain eksyneet reitiltänsä, kun melko pienellä taistelulla luovuttivat. Toisella kertaa tuli jo epämääräisen epämiellyttävä olo, kun tunnistamaton ötökkä ilmaantui eräänä iltana vessan lattialle. Kokoluokka oli sellainen, että oli jokseenkin välttämätöntä käydä netissä tutkailemassa, miltä ne torakat oikein näyttivätkään. Tulos oli kyllä ehdottoman negatiivinen. Ja helpotuksen huokaus - se oli melko suuri.
Mitä tulee isompiin eläinmaailman tuttavuuksiin, niin ainakin jotain olemme täällä ollessamme oppineet. Jos nimittäin tiellä törmää haisunäädän raatoon, niin siihen ei todellakaan missään nimessä kannata törmätä. Haju on nimittäin sellainen, että jos sitä saa autoonsa (tai peräti itseensä!), se ei kuuleman mukaan lähde pesemällä sitten millään. Se haju istuu autossasi muutaman päivän ajan kuin tauti. Kaksi kertaa olen tähän mennessä tuollaisen raadon havainnut, ja nopea väistöliike on sujuvaksi harjoiteltu. Ohi ajaessaankin kyllä havaitsee varsin hyvin, minkä on ohittanut, sillä niin vahvana haju tunkee auton sisätiloihinkin. Ei kiva.
Mutta, näitä sentään on ihan hauskakin katsella kotipihassaan (jos vaan jättäisivät vähemmän jätöksiä!). Ne ovat oikeasti pieniä ja aika söpöjä. Onneksi ne kuitenkin ymmärtävät kipaista karkuun hetimiten, kun havaitsevat kohti juoksevan kaksi- tai nelivuotiaan lähistöllä...
 |
| Huonosta kuvanlaadusta syytän (ainakin) verkkoikkunaa, jonka läpi kuva on näpsäisty :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti