Kun lataa pyykkikoneen vaikkapa neljä kertaa yhden päivän aikana, kuten tuona kyseisenä lauantaina, ehtii tehdä monta reissua yläkerran toisessa päädyssä sijaitsevaan kodinhoitohuoneeseen. Monet huoneet ovat täällä isoja, mutta tuo huone on pieni. Siellä on toki valtaisan kokoinen pyykkikone ja sen kyljessä yhtä suuri kuivausrumpu, mutta kun sinne ahtautuu vielä yksi ihminen niitä täyttämään ja tyhjentämään, onkin huone jo niin täynnä, että sinne yhtä aikaa pyrkiviä lapsia on hätisteltävä viereisen huoneen puolelle.
Kun olin saanut taas kerran kaivettua märät pyykit pois pesukoneesta ja siirrettyä ne kuivausrummun puolelle, on jo pakko ennakoida seuraavia käsittelyvaiheita siten, että on järjesteltävä koneiden päälle nostetut, jo aiemmin pestyt vaatteet muualle. Eihän niitä siinä mahdu viikaamaan ja lajittelemaan, joten nostan vaatepinot viereisen vierashuoneen sängylle ja alan järjestää niitä eri omistajien ja eri tyyppisten vaatteiden mukaan. Lopulta pinoja on niin paljon, että ne on siirrettävä eteenpäin vaatekaappeihin, joka tarkoittaa kymmenen minuutin edestakaisinjuoksua makuuhuoneiden ja vierashuoneen välillä. Oma pinonsa kertyy silitettäville, vaikka niitä kuivausrumpuperheessä kertyykin kohtuullisen vähän. Ja nimenomaan kertyy, sillä tästä taloudesta en ole innokasta silittäjää vielä koskaan löytänyt.
Kun vien vaatepinoja poikani kaappiin, muistan, että minun on etsittävä hänelle siniset perusfarkut koulun näytelmää varten. Pojalla on kasapäin housuja, mutta sinisiä farkkuja ei meinaa löytyä. Löytyy kyllä mustia ja harmaita sekä monenlaisia muita siistejäkin housuja. Sekä collegehousuja, verkkareita ja kosteutta pitäviä housuja. Monia, joissa on polvet puhki tai jotka ovat näköjään muuttuneet pitkälahkeisista mystisesti polvimittaisiksi. Poika kasvaa sellaista vauhtia, että keskimäärin kolmen kuukauden välein on uusittava vaatevarastoja. Parit siniset farkut löytyy mutta ovat liian pieniä. Viimein yhdet uudetkin, jotka laitan sivuun, jotta muistan pakata ne pojan reppuun. Kaksoissiskonsa tulee kurkistamaan, mitä teen, kun pojan vaatevarasto alkaa levittäytyä pitkin lattiaa. Sanoo, että haluaa tutkia vastaavasti omankin vaatekaappinsa sisältöä. Jos ei kulta juuri nyt, sillä muuten en selviä näistä pinoista edes iltaan mennessä. Lupaan hänelle, että saa mennä etsimään itselleen ja siskolleen mustia housuja, joita he vastaavasti tarvitsevat näytelmää varten. Kohta tyttö pyyhältää takaisin ja roikottaa käsissään kaksia mustia leggingsejä. Saavat kelvata, sillä ovat siistit ja ehjät.
Iltapäivän koittaessa päätämme lähteä luistelemaan. Silloin on aika löytää toppahousut, jotka luultavasti löytyvät eteisen penkin sisällä piilottelevasta säilytystilasta. Olen pessyt jo kolme koneellista pyykkiä, ja neljäs unohtuu luistelureissun ajaksi tyhjentämättä. Muistan sen muutamaa tuntia myöhemmin, kun olen päätynyt tutkimaan isosiskon vaatekaappia ja löytänyt sieltä paitoja, jotka päätän siirtää pikkusiskon kaappiin. Pikkusiskon kaapista taas löytyy kierrätettävää vaatetta. Osan niistä niputan menemään lahjoituksiin, osan aion säästää tuttujen lapsille, jos kelpuuttavat. Palaan jälleen kerran kodinhoitohuoneeseen ja ihmettelen hetken, mitä kaikkea pöytätasolla ajelehtiikaan. Ai níin, tuossa on uusia, vielä pesemättömiä vaatteita, tuossa on korjausta odottavia ja kolmannessa pinossa on tahriintuneita vaatteita, joita aion käsitellä vielä tahranpoistoaineella. Lisäksi löydän pinon uimavaatteita, jotka kaiketi odottavat allaskelejä. Sekä mystisen kasan erivahvuisia pipoja ja hansikkaita. Ynnä tonttulakin. Hmmm.
Että sanokaa vaan, että konmarittaa pitäisi tai tutustua siihen uuteen kapselivaatekaappihommeliin. Viiden ihmisen vaatehuolto (vaikkakin yksi hoitaa omasta osuudestaan mukavan palan silloin kun sattuu olemaan kotimaisemissa) nyt vain on tällaista. Jos jätät päivän tai kaksi väliin, lähtee pyykkimäärä heti käsistä. Jos jätät kolme koneellista viikaamatta muutamaksi päiväksi, ei kodinhoitotilaan mahdu enää edes sisälle. Kun asut viiden vuodenajan Vermontissa, älä edes kuvittele, että pärjäisit pienellä vaatevalikoimalla. Nyt esimerkiksi kun ollaan torstaissa, meillä on ehtinyt olla jo pikkupakkasta, kunnon vesisadetta ja yllättävä lyhytaikainen pikku kevät. Jonka jälkeen palattiin pakkaselle. Meillä oli lunta, sen jälkeen hirveästi vettä ja pihalla komeat uiskentelulammikot. Nyt on sitten jäätä.
Voihan kumpparit siis, niitä on taas tarvittu. Eilisen koulupäivän jälkeen pesin suurinpiirtein jokaisen ulkovaatekappaleen lasteni päältä. Tänä aamuna etsittiin puhtaita hanskoja, jotka olisivat riittävän lämpimät. Sillä lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti