Jämäkokki

Syyskuu on aina taitekohta. Se opettaa taas erilaisille tavoille, vaikka niissä paljon tuttua onkin. Kesä on kuitenkin ollut pitkä kuten aina. Lapset palaavat kouluun ja päivien rytmi muuttuu kertalaakista.

Kun kesäkuussa koulut päättyvät, minä kuljen aina vähän jälkijunassa, erityisesti keittiössä. Yhtäkkiä kaikki kolme lasta ovatkin paljon enemmän kotona ja kaipaavat uudenlaisen määrän aterioita joka päivä. Meillä on kyllä suhteellisen tasainen ruokarytmi, josta olen pitänyt vuosien ajan kiinni siitä yksinkertaisesta syystä, että se auttaa arkemme sujuvuudessa, sekä hallitsemaan päänsisäistä kaaostani.

Lomien alussa siis tuijotan jääkaappiin, pengon ruokakomeroa ja pakastinta ja ihmettelen muutaman päivän ajan, mistä koostaisin päivän ateriat. Yhtäkkiä kaikkea kuluu vähän enemmän, ja siten pitää pitäisi muistaa ostaakin kaikkea vähän enemmän. En kuitenkaan pidä siitä, että ruokaa jää yli ja päässäni alkaa pyöriä jäännöserien mahdolliset kombinaatiot - ja vaikka itse kehaisenkin, ne ovat joskus, hmm, melko kekseliäitä. Pitkään olen kyllä suunnitellut, että ottaisin tähän suunnitteluun avuksi jonkin mainion sovelluksen, mutta vielä en ole päässyt niin pitkälle.

Jämäkokki siis ryhtyy toimeen. Se etsii ja löytää ja soveltaa. Koska hapankermaa voi kyllä korvata maustamattomalla jogurtilla ja suolakekseistä voi tarvittaessa murskata korppujauhoa. Jos kermaa ei ole tarpeeksi, voi sekoittaa maitoa ja hapankermapurkin jämät. Vähän nahistuneet kasvikset voi upottaa vaikka mihin - erityisesti uunissa tuollaisista paistoksista tulee herkullisia. Pehmenneistä banaaneista saa banaanilättyjä, joista tulee ennätysmenestys. Kuivahtaneen leivänkannikankin voi paistaa pannulla ja pienen nokareen ylijäämäriisiä voi pyörittää sekaisin parsakaalin ja sipulirouheen kanssa ja kun lorauttaa siihen vielä tilkan sitruunamehua, tekisi lopuksi mieli nuolla lautanen puhtaaksi. Oliiviöljyllä saa makua ja koostumusta melkein mihin vain (no, täytyy ehkä myös tykätä oliiviöljyn mausta huomattavan paljon).

Lihapullat tomaattikastikkeessa -vuoka. Sisään kätkeytyy - ties mitä.

Keittiössä tulee siis helposti aivan mestariksi, ainakin kuvittelee niin. Itse useimmiten syön kaikki kokeiluni hyvällä ruokahalulla, mutta kolmen alaikäisen armoton raati ei kaikkea kelpuuta. Heistä kaksi kuitenkin maistaa melkein mitä vain, ja toinen heistä yleensä syökin lautasensa tyhjäksi. Yksi kolmesta on krantumpi mutta tykkää siitä, että saa tyhjentää jämäpäivänä kaikki omien suosikkiensa jäännöserät - esimerkiksi makaronin ja erilaiset paistetut kanaruoat. En pidä lukua siitä, maistavatko kaikki aina kaikkea - oma historiani hyvin valikoivana syöjänä on pysynyt muistikuvissani kirkkaana (niistä ajoista on kuitenkin onneksi aikaa jo useampi vuosikymmen). Seuraan lähinnä sitä, että kaikki syövät päivittäin riittävästi (tai edes jotain) ja että ravintosisällöt eivät keikahda aivan epätasapainoon. Alakoululaisten ollessa kyseessä minun on kuitenkin vielä mahdollista vaikuttaa heidän syömiseensä sillä, mitä syötäväksi tarjoan - ja otan siitä kaiken ilon irti.

Heitä kaikki pakstimesta samalle pannulle -päivä.

Meillä vallitsee hyvin käytännöllisistä syistä kaavoihin kangistuneet ruoanlaittovuorot. Minä huolehdin arkikokkailusta, ainesten hankkimisesta, koulueväistä ja välipaloista, kun taas mieheni viihtyy keittiössä - tai grillin ääressä - viikonloppuisin. Hänen alaansa on kokeilla välillä jotain uutta, johon pitää kenties käydä hankkimassa jotain erityistä. Minä kokeilen arkena, mitä kaappien sisällöstä syntyykään. 

Banana pudding jogurtista, kermavaahdosta ja karamellikastikkeesta.

Löysin juuri jääkaapista avatun pestopurnukan, vähän currykastiketta, muutaman aurinkokuivatun tomaatin, valmiiksi siivutettua sipulia sekä juustoraasteen lopun, joka pitäisi käyttää pois. Ainakin tiedän, mistä omat jämälounaani syntyvät lähipäivinä.

Riisi on löytänyt kumppanikseen kesäkurpitsaa ja prosciuttoa..

Nyt pitäisi vaan tottua taas uudelleen siihen, että lapset syövät päivällä muualla ja ruokaa ei kulu niin paljon kotona. Jälkijunassa tullaan taas, mutta ainakin omien lounaiden rakennusaineet ovat kätevästi saatavilla, kun ruokavarannot ovat vielä vähän kesäterässä.

Tunnustus: nuorempana en ollut oikeastaan minkääntasoinen kokki. (Siitä onkin ollut helppo kivuta ketterästi ylöspäin.)