Ei meillä kissaa ole. On kyllä ollut, kaksikin, vuosia sitten, kun asuimme vielä Suomessa. Vanhuus ja vaivat tulivat niille eteen, ensimmäisen jouduimme hyvästelemään vuonna 2007, toisen 2010. Sen jälkeen en olekaan kissanruokaa ostanut - ennen tätä kesäkuuta 2015.
Saimme kutsun esikoisemme luokkakaverin 5-vuotissyntymäpäiville, joita vietettiin kesäkuun alussa. Ihanaan tapaan saimme kutsun koko perhe ja sinne juhliin me sitten astelimme, ne kissanruoat kassissamme. Syntymäpäiväsankarin perhe oli nimittäin tehnyt päätöksen, että he eivät tahdo lapselle tyypillisiä syntymäpäivälahjoja, sillä tavaraa on liiankin kanssa (asiaa, asiaa). Sen sijaan syntympäiväsankari sai itse valita hyväntekeväisyyskohteen, johon tahtoisi lahjoittaa. Niinpä lahjojen sijaan pyydettiin, että juhliin tuotaisiin kissan- tai koirantarvikkeita, jotka tyttö voisi sitten lahjoittaa eläinten pelastuskotiin. Toivotuista tarvikkeista oli onneksi olemassa lista, joten hankkiminen oli helppoa. Tästä syystä päädyimme ostamaan tietynmerkkistä kissanruokaa. Meidän kolmikkomme, joka ei ollut koskaan käynyt täällä lemmikkieläinliikkeessä (en liioin minä tai mieheni) lähti innolla tutustumaan sellaiseen. Päädyimme suureen pet warehouse -tyyppiseen kauppaan, jossa ei tietenkään sattunut sellaisena kauniina kesäiltana olemaan montakaan asiakasta, joten lastemme riemunkiljahdukset tulivat kyllä kuulluksi koko kaupan henkilö- ja asiakaskunnan osalta.
Olen saanut sen käsityksen, että amerikkalaisilla on varsin paljon lemmikkieläimiä, ainakin tällä kolkalla tuntuu siltä. Koira on melkein talossa kuin talossa, samoin kissoja tuntuu monella olevan, vaikka niitä ei ulkosalla kyllä näe. Olen vähän odottanut sitä hetkeä, milloin omat lapset alkavat pyytää meille lemmikkieläintä. En usko, että meille pyydettäisiin koiraa, sillä esikoisemme on niiden suhteen melko arka, mutta eläimet muutoin kyllä kiehtovat häntä suunnattomasti. Niinpä tässä eräänä iltana, kuusivuotiaani tuli luokseni ja totesi sillä kainolla tavalla, jonka hän kyllä niin hyvin osaa, että Äiti, me voitaisiin ottaa meille sellainen pieni kissa.
Mutta ei, meille ei tule nyt kissaa, niin ihania kuin ne ovatkin. Minä en voisi kissanpentuja mennä katsomaankaan, poimisin kuitenkin yhden taskuuni. Ei meille tule ihan tällä hetkellä mitään muutakaan eläintä, vaikka aloimmekin tuon lemmikkiliikekäynnin jälkeen vähän enemmän haaveilla akvaariosta. Olen ollut vuosia sitten akvaarioharrastaja ja asia on sittemmin jäänyt hieman mieleen kytemään. Tällä hetkellä kuitenkin elämäntilanne on epävarmuudessaan sellainen, ettei sitoutuminen lemmikkeläimeen tunnu kovin järkevältä. Mutta ehkä meille vielä jossain vaiheessa hankitaan se akvaario, ainakin se on ajatuksena houkutteleva. Mutta sitä ennen, ulkosuomalainen komennuslainen perheineen taitaa odottaa, mitä elämä on tuomassa tullessaan. Tuoko se pysyvämpää oleskelua jossain, vaikkei tiedäkään tänä päivänä missä. Se epävarmuus, se saattaisi olla rasittavaakin, mutta sittenkin, se on yllättävän kiehtovaa. Mutta suunnitella voi onneksi aina.
Onnellinen sattuma lienee sekin, että esikoisemme uuden ystävän perheessä on niin koira, kaksi kissaa kuin akvaariokin. Voimme siis toistaiseksi ihastella siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti