Ämpärikaupalla, ole hyvä

Ilta hämärtyy näillä leveyksillä tähän vuodenaikaan noin yhdeksän nurkilla. Kunhan meno lastenhuoneissa hiljenee, kutsuu sohva. Olohuoneen hämärässä valaistuksessa voi selvitellä ajatuksensa ja suunnitella seuraavaa päivää. Tai sitten vain olla ja ihmetellä. Ja nauttia niistä pienistä hetkistä, kun ei ole kiire minnekään.

Päivän tapahtumat pyörivät vielä päässä, mietityttävät. Kaadanko niskaasi koko saavillisen kerralla, miettii kotirouva, kun on viimein saanut puoliskonsa viereensä sohvalle. Purkaisi turhautumistaan, jota on joutunut sietämään, kun on joutunut taas kerran kuluttamaan päivästään monta, liian monta, tovia siihen, että on ohjeistanut naperokolmikkoaan siitä, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Ruikuttaisi vähän sitäkin, että vaikka kuinka yrittäisi laajentaa arkiruokarepertuaariaan, on kuitenkin aina joku, joka tyrmää kaikki yritykset. Ihmettelisi ääneen sitä, että milloinkahan sisarusten välinen kinastelu oikeasti alkaa vähenemään. Toitottaisi väsymystään, joka ei tule siitä, että tekemistä on paljon, vaan enemmänkin siitä, että turhautuu toimiin, jotka eivät meinaa tehota.

Ja sittenkin, kun alkaa purkaa sydäntään, huomaa, että puolet hankaluuksista on jo unohtanut. Että sittenkin ne huonommatkin hetket ovat painuneet muistissa taka-alalle, kun niitä on seurannut taas parempia hetkiä. Pystyykin miettimään koko pakettia taas kokonaisuutena ja näkee ne iloisemmat hetket väriläiskinä siinä sekamelskassa. Sittenkin.

Että ei, en kaada ämpärikaupalla päällesi, sillä on niin paljon mukavampaa keskittyä mukavampiin asioihin. Puran napinoitani juuri sen verran, että alkaa helpottaa. Selittelemällä alkaa moni solmu aueta ja mittasuhteet löytyvät uudelleen. Muistutan itseäni, että eihän tällainen arki aina ruusuilla tanssimista ole, mutta aina voi yrittää suhtautua uudelleen. Keräillä itseään hetken aikaa ja nousta taas uusin voimin seuraavaan aamuun.

Sillä oikeasti, aivan oikeasti, kaikki on kuitenkin aivan hyvin. Pienten lasten ikäkausiin kuuluu haasteita, eikä niitä pääse pakoon. Niihin on vain yritettävä löytää ne keinot, jotka omaan perheeseen parhaimmin sopivat. Olkoonkin, että joudun olemaan päivittäin esimerkiksi ilonpilaaja, tosikko ja kärttyinen keski-ikäinen, noin muutamia mainitakseni. 

Onneksi saan olla kuitenkin aika paljon muutakin.