Kielikuohuja rajan takaa

Juhannuksen jälkimainingeissa on sopivan otollinen hetki kirjoittaa muutama sananen siitä, että ei näilläkään seuduilla aivan osatta olla, mitä tulee keskikesäiseen juhlintaan. Käveleskelimme eilen Burlingtonin keskustassa, ja silmiin osui huomattavan monta tällaista lippua.

Mistä ne kertovat? Se on Kanadan Quebecin provinssin lippu. Päättelimme sen liittyvän kanadalaisten keskikesän juhlintaan, joka rakentuu St-Jean-Baptiste Dayn ympärille. Kyseinen juhlapäivä on kesäkuun 24., ja koska se on kansallinen vapaapäivä Quebecissa, sen ympärille rakentuu quebeciläisten suosittujen vapaapäivien suma. Mikä tarkoittaa sitä, että quebeciläiset, siis ne, jotka asuvat lähellä USAn rajaa, saapuvat silloin suurin joukoin tälle puolelle. Ja Burlington, nk. ensimmäisenä 'suurena' keskuksena tällä puolen, hyrisee, kun kanadalainen ostovoima vyöryy maisemiin.

Sen verran historiasta, että St-Jean-Baptiste Day'llä on uskonnolliset perinteet, ne samat, jotka meille tutulla juhannuksella. Päivä on kuitenkin menettänyt uskonnollista merkitystään ja samalla kulttuurinen ja poliittinen merkitys on lisääntynyt. Kanadan ranskankieliset (joista suuri osa asuu nimenomaan Quebecin alueella) korostavat tuolloin (jos nyt muutenkin, ja vieläpä voimakkaasti) oman kulttuurinsa ja kielensä säilyttämisen tärkeyttä. Quebecissa ranskankielisiä on n. 78% väestöstä.

Siitäpä aasinsiltana on helppo hypätä siihen, että kielipoliittinen keskustelu on Quebecissä tunteita herättävä aihe. Sanottakoon nyt vaikka, että 1970-luvulla säädetty kielilaki (Charter of the French Language), joka on määritellyt ranskan Quebecin viralliseksi kieleksi, on aiheuttanut niin huomattavia määriä yleistä närää kuin jopa suurehkojen englanninkielisten ihmismäärien muuttamista pois Quebecistä. Se on saanut aikaan myös yritysten muuttoliikkeitä ja sanotaanpa sen vaikuttaneen jopa voimakkaasti siihen, että Montreal on menettänyt asemaansa monella tapaa, ja samalla Toronto on vahvistanut omaansa. Quebecin provinssin alueella asuu nykyään reilut puoli miljoonaa englanninkielistä kansalaista.

Mutta mikä närästää? Englanninkielisten mukaan varmaankin vähän kaikki, mutta kielilaki todellakin tahtoo suojella ranskankielisyyttä niin vimmatusti, että se samalla vaikeuttaa vähemmistöjen asemaa. Käytännössä kaiken on oltava ranskankielistä, ja vaikka muitakin kieliä saa käyttää, on ranskan usein oltava näkyvämpi. Aiemmin jopa määriteltiin tekstin koko, jolla ranskan kielen aseman on erotuttava muista. Esimerkiksi ruokalistoissa piti ranskankielisen tekstin fontti olla huomattavasti suurempi, tai että teksti piti asemoida niin, että ranskankielinen versio luetaan automaattisesti ensin. Kertoopa tarina sellaistakin, että suuri debatti on saatu aikaan sellaisestakin aiheesta, kun sanaa 'pasta' ei ollut käännetty ruokalistoilla ranskaksi.

Kesäpäivä Burlingtonissa. Kyllä kelpaa.

Mutta kuten sanottu, kyllä heitä täällä kaivataan. Ja todellakin, ympäri vuoden quebeciläisiä on katukuvassa, mutta toki erityisesti loma-aikaan ja kiitospäivästä jouluun ulottuvana ajankohtana. Montrealistakin on tänne kuitenkin vain parin tunnin ajomatka, ja rajanylitys on yleensä vaivatonta. Paitsi siis loma-aikoina. Itsekin kannattaa pitää mielessä kanadalaisten juhlapäivät, niin säästyy jonottamiselta rajalla. Muutamasta minuutista voi helposti tullakin kolme varttia.

P.S. Tiedän, väkäset sun muut puuttuvat tekstistä. Taitaa laiskottaa.