One of those days

Tämä oli sellainen päivä, että tuntui, että tämäkin tuijotti. Minua. Homma ei jotenkin lähtenyt edes käyntiin aivan normaaliin tapaan, vaan joka asiaan tuntui kuluvan tavallista enemmän aikaa. Aivan kuin arjen kontrolli olisi hetkittäin jotenkin hukassa, vaikka tietää tarkkaan, miten homma saadaan etenemään. Mutta kun vilkuilee kelloa, se on aina vähän enemmän kuin kuvittelee. Ja siellä täällä vastaan tulee hoitamattomia asioita, vaikka kuvitteli tehneensä kaiken jokseenkin tarpeellisen.

Ehkä sekin johtui tästä päivästä, että ilmakiharrinkin lakkasi toimimasta. Yritin sillä oikukkaita sivuhiuksiani ojentaa ja kas kummaa, harjaosa otti ja lennähti kaaressa jonnekin kylpyhuoneen lattialle. Ja rikkihän se, tietenkin, ei sitä enää siihen takaisin kiinni saanut, kun se vietävän muoviosa oli haljennut. No, uuden ostoon sitten vain. 

Kaksi kolmesta kaatoi välipalajogurtin tänään pöydälle, yksi kaatoi maitomukinsa päivällisellä. Kananpalat olivat liian pieniä ja lensivät erään tyttösen lautaselta pitkin pöytää. Samoin paprikan palat, jotka olivat väärän värisiä, sillä punainen (ja vain punainen) on hänen herkkuaan. Kuorin yhdelle appelsiinia iltapalaksi, koska toivoi. Toiselle pilkoin omenaa, koska toivoi. Ja kumpikin jätti suurimman osan sittenkin syömättä. 

Kastelivat ulkona kenkänsä, sukkansa, lahkeensa ja hihansa. Kinasivat torkkupeitosta, tyynyistä, Minni Hiirestä, pehmokoirasta ja siitä, missä kukakin saa istua. Ihmettelin, miksi päähäni sattuu, ja muistin, että tömäytin sen autoni kattoon, kun kömmin kiinnittämään lasten turvavöitä. 

Käymässä koulun lukunurkkauksessa.

Mutta näitä päiviä varten minulla on ohjenuora. Kerään mielessäni asioita, jotka ovat menneet tänään hyvin. Eteisessä on riidelty tänään vähemmän, samoin autossa. Koululla on käyttäydytty hyvin ja leluja on siivottu kohtuullisen hyvin, vaikkakin vasta kohtuullisen patistelun jälkeen. Onnistuin tekemään jämäruoaksi jääneestä grillatusta broilerista maittavan paistoksen paprikan ja sipulin kera. Esikoinen oli päässyt koululta käymään näyttelyssä, joka oli lumonnut hänet täysin ja jonne hän haluaa viedä meidät muutkin ensi tilassa. Olipa päässyt tänään karuselliinkin, ja se vasta huikea kokemus oli ollut.

Että en kutsu näitä päiviä huonoiksi, kutsun niitä enemmänkin tahmeiksi. Niiden jälkeen tulee uusia, ehkä vähemmän tahmeita päiviä. 

Otan suklaata. Sillä joku viisas on joskus sanonut, että suklaa on vastaus kaikkeen. Ja ketäpä silloin kiinnostaa, mikä se kysymys olikaan.