Kun on syntyjään vähän jäyhä pohjalainen, ja sen jälkeen käynyt noin parinkymmenen vuoden pirkanmaalaistumisintensiivikurssin, ja sitten päätynyt toiselle puolelle Atlanttia, ovat keskustelutavatkin saaneet matkan varrella vähän muokkautua. Täällä sitä nyt sitten ollaan, small talkin luvatussa maassa!
How are you today? Found everything you were looking for? Niin, ollaan ihan ruokakaupassa. Minulla on tapana käydä pari kertaa viikossa samassa kohtuullisen kokoisessa marketissa, ja alan myöskin käydä jo naamana tutuksi henkilökunnalle. Is it still snowing outside? Lihatiskillä kysyttyä. Ja tänä talvena aika relevantti kysymys, johon on melkein joka kerta voinut vastata myöntävästi. Ostan leikkeleet ja juustot useimmiten deli-tiskiltä suoraan siivutettuina, ja asiakaspalvelijalla on tapana jutustella kaikenlaista siinä työskentelynsä ohessa. Ja sitten me huutelemme siinä kommentteja vähän edestakaisin, ja taitaa mennä keskustelukin vain vähän sinne päin, sillä ne leikkuukoneet ja kylmäkoneet siinä hurisevat ja vingahtelevat vähän häiritsevästi. Mutta tarkoitus lienee onkin, että tulee vähän jutusteltua, ei sen keskustelun loogisuudella niin väliä. I'm good, thank you. And you? - And yes, it is still snowing outside.
Do you know, I was thinking about you yesterday! Edelleen ruokakaupassa, tällä kertaa kassalla. Mieshenkilö. Iäkkäämpi. Epäilyttävää? Ei toki. Where did you get that scarf? Ja sitten me juttelimme hänen kanssaan pitkän tovin siitä, kuinka hänen vaimonsa tekee juuri samanlaisia huiveja kuin minulla on kaulassa, ja että voisiko minunkin huivini olla hänen vaimonsa käsialaa, sillä hän on tehnyt niitä monelle, esimerkiksi kampaajalleen. Ei, minun huivini on lahja kyllä, mutta Suomesta (kiitokset vaan Merville). It looks very nice and warm! Se villapaita nimittäin, joka herralla oli myös mukanaan töissä ja jonka hän ehti siinä myös minulle esitellä. Your wife is very talented!
You look so good! Do you know, as soon as you get home, you'll tell your husband to call a babysitter, and you'll go out for a date tonight! Että mitäkö? Tämä on vain minun ihanan luottokampaajani puhdasta ammattiylpeyttä. Hän on ihastuttava, ja vaikka hän on bosnialaista syntyperää, on hän kasvanut amerikkalaisuuteen. Ja osaa small talkin, ja työnsä. Olen joka kerta lähtenyt hänen luotaan tyytyväisenä tulokseen. Niin - ja tuona kyseisenä iltana jäi kyllä deittaaminen väliin, niin minulta kuin mieheltänikin. Toisaalta, oltiin kyllä samalla kotisohvalla illalla, joten eikö se melkein lasketa deittaamiseksi tällä iällä.
How old are you? You seem to like coloring! 4- ja 5-vuotiaat tytöt eräässä koulussa, johon kävimme esikoisemme kanssa tutustumassa tällä viikolla. Minusta oli aivan liikuttavaa, että nuo kaksi tyttöä tulivat oma-aloitteisesti pyytämään meidän tyttöämme piirtämään kanssaan. Ja yrittivät kovasti jutellakin, ja vaikka esikoisemme ujosteli vielä vähän kankealla englanninkielentaidollaan, ei se tyttöjä haitannut. He neuvoivat ja opastivat reippaasti, mistä mitäkin tarvikkeita löytyy. Jos tyttäremme pääsee tuohon kouluun (mikä ei ole vielä aivan varmaa), haluaisin minä olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa, kun nämä tyttöset small talkkaavat keskenään. She is five years old now. And she is very happy that you asked her to draw with you.
Sanotaanhan, että vanhakin koira oppii vielä uusia temppuja. Oppii se näköjään keski-ikäistyvä kotirouvakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti