tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kevättalven tyttö

 


Se oli aurinkoinen kevättalven sunnuntai
 
kun tyttö oli avannut silmänsä ensi kertaa
 
niin se tyttö oli kuullut puhuttavan
 
 
Se oli naurava pieni lapsi
 
se ilahdutti ja sai toisetkin hymyilemään
 
niin se oli kuullut puhuttavan
 
 
Se kasvoi ja siitä tuli hiljainen tyttö
 
mutta edelleen se hymyili
 
sillä hymyn taakse, sinne voi myös kätkeytyä
 
 
Koulussa se tyttö teki kaiken mitä piti
 
vähän enemmänkin kai
 
koska se tahtoi olla siellä täydellinen
 
ei sille oikein muu riittänyt
 
 
Kun se kasvoi isoksi
 
se antoi junan viedä Pohjanmaalta Tampereelle
 
ja oppi elämään siellä
 
koska se tiesi mistä se tuli
 
 
Välillä se ajelehti
 
eikä se tiennyt minne pitäisi mennä
 
mutta se pärjäsi
 
koska se tiesi mistä se tuli
 
 
Se oli hiljainen tyttö
 
mutta se kirjoitti ja kirjoitti tunteistaan
 
ja elämästä ja kaikesta
 
mitä se koki
 
mutta se kirjoitti vain itselleen
 
 
Ja sitten kun se oli aika paljon aikuisempi
 
niin se kohtasi sen mitä oli etsinyt
 
ja sitten kaikella oli merkitys
 
ja kaikella oli paikkansa
 
 
Ja vähän myöhemmin
 
se otti ja lennähti kauas kotimaasta
 
mutta jos joku kysyi mistä se tuli
 
niin kyllä, se tiesi sen
 
mutta myös sen se nyt tiesi
 
minne se halusi mennä
 
ja miksi
 
sillä maailman ääriin se seuraisi
 
sitä joka on se merkitys
 
 
Ja kun se tyttö katsoo tänään ikkunasta
 
ja näkee keväisen auringon paistavan
 
se taitaa miettiä
 
paistaako aurinko tänäänkin yhtä kauniisti kuin silloin
 
 
ihan melkein neljäkymmentä vuotta sitten
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti