Äiti, tuu kattoon!

Yläkerran leikkihuoneessa on... no, sekaista. Siellä lienee tällä hetkellä niin pitkä junarata kuin saatavilla olevista raiteista pystyy rakentamaan. Kompleksiin näkyy kuuluvan myös pitkät rivit rakennuspalikoita ja legojakin on siellä täällä. Juna-aiheesta on tehty monta piirustusta, ne on sijoiteltu ympäri leikkiä (äh, kohta joku 2,5-vuotias tulee ja liukastuu niihin) - samoin juna-aiheiset kirjat, joita talostamme löytyy, ovat levitettyinä pitkin lattiaa (mun mielestä kirjat kuuluu kyllä kirjahyllyyn). Jaahas, tuolla on legorasia tyhjennettynä ja käännettynä nurinpäin (mihinkähän sisältö on kumottu). Kai sekin kuuluu leikkiin. Pikkuveljen rakkaat kaivuritkin on liitetty leikkiin (ja kohta poika varmasti huomaa sen, eikä ole ollenkaan samaa mieltä). Kaiken kaikkiaan, leikki on niin laaja, että se hädin tuskin mahtuu huoneeseen, ja pyrkiikin tämän tästä laajenemaan käytävän puolelle. Ja mun piti just tänään ottaa imuri ja yritän nyt päättää, voisiko leikin sekaan pujahtaa sen kanssa, sotkematta mitään ratkaisevaa. Imuroinnin tulos tuskin on kovin kummoinen, jos yritän varoa jokaista rakennelman osaa. Ja pieni huokaus.


Äiti, äiti, kato mä oon tehnyt näin pitkän junaradan! Ja sitten kun mulla ei ollut enää raiteita, niin mä otin palikoita lisäksi ja sitten mä vielä piirsin lisää raiteita. Ja kato äiti, nuo legoukot, ne on kaikki tuolla piirissä ja ne laulaa 'piiri pieni pyörii' ja sitten ne laulaa 'mörkö se lähti piiriin'. Ja sitten mä laitoin kaikki pikku veturit tuonne veturitalliin, mutta kun tuolle yhdelle ei ollu paikkaa, niin sitten mä rakensin noista pienistä tuoleista sillekin nukkumapaikan. Tuo legorasia tuolla, se on noiden talo. Ja nuo kaivurit tekee puutöitä. Äitiiii, tuu kattoon!


Alakerrassa, keittiön lattialla, taiteilee pieni 2,5-vuotias tyttönen. Värikynät on kumottu pitkin lattiaa, siinä ne pyörivät sinne tänne ja seuraavaksi varmaan jääkaapin alle. Terotintakin on tarvittu, ja koska olen opettanut, että se pitää täyttymisen jälkeen tyhjentää, niin se on tyhjennetty. Lattialle kylläkin (taisin kyllä opettaa, että roskikseen). Piirustuspapereita on hujan hajan, neiti kaiketi tarvitsee monta luonnostelua. Pitiköhän mun imuroida tänään täälläkin? Ja pieni huokaus.


Äiti, kato! Mä piirsin sateenkaaren, se on hieno! Äiti, kato!! Äiti, mä piirsin äidille tikapuut. Äiti tarvii tikapuut, että äiti voi kiivetä yläkaapille. Äiti, mä laitan ne tähän, niin äiti voi kiivetä. Äiti kiipeää! Äitiäiti!!

 

 

Ja äiti istuu lattialle ja antaa imurin vielä odottaa. Sillä odottaahan se. Joskus olen kokeillut, odottaako se kauankin - ja samasta paikastahan sen olen löytänyt, minne sen olen jättänytkin. Joten odottaahan se.