Shortseissa? Minäkö?

- Kuuma. Täällä on kuuma. - Ai? Aika miellyttävää mun mielestä. Kesän kuumuus pitää tämän talon yläkerrassa lämpötilan normaalia korkeampana, vaikka ilmastointi työntää kyllä viileämpää ilmaa huoneisiin tämän tästä. Käytännössä kuitenkin käy niin, että keskikerros pysyy viileämpänä, mutta yläkerran huoneiden lämpötila on muutamaa astetta korkeampi koko kesän. Toisella on siis yläkerrassa koko ajan kuuma, toinen nukkuu kesälläkin villasukat jalassa. Ei mene tasan, ei.

Mutta kyllä vaaleaihoisen on pakko myöntää, että onhan tämä jatkuva helle jo aikamoinen elämys. Etelämpänä tällaiseen on totuttu, mutta vermontilaiselle viikkokausia jatkuva kuumuus on jo vähän erikoista. Ei nyt aivan poikkeuksellista, mutta harvinaisempaa kuitenkin. Kansan syvät rivit kertovat, että kuumaa kesää seuraisi runsasluminen talvi. Pitkäaikainen sääennuste lupaa kuitenkin edelleen, että sekä syys- että lokakuu tulevat olemaan tavanomaista lämpimämpiä, joten vielä lumilapio ja suolasohjomössö tuntuvat aika kaukaisilta.

- Vähän viileämpi päivä tänään, vain +27C. Sään trendi tuntuu olevan, että lämpötila laskee aina muutamaksi päiväksi n. 25-28 celsiusasteen tietämiin, noustakseen sen jälkeen taas muutamaksi päiväksi yli 30 asteen. Yhtäkkiä +27C on ulkosuomalaisellekin normi, joka tuntuu juuri sopivalta ja miellyttävältä. Kuumuus ei ehkä edes pelota enää samalla tavoin kuin joskus, sillä on kätevää paeta ilmastoituihin sisätiloihin iltapäivän kuumimpina tunteina. Pyörälenkille voi mennä aamupäivällä, ja päivällisen jälkeen on lapsillekin taas turvallisempaa leikkiä pihamaalla.  

Tänä kesänä olen kuitenkin törmännyt piilevään pukeutumiskriisiini (#firstworldproblems, tiedostan). Kun lämpötila huitelee ties missä, ei vakiokesäasusteeni - caprifarkut ja T-paita - toimikaan enää, vaan saa viluisemmankin ihmisen lämpöhalvauksen partaalle. Alkukesällä kehitin itselleni jo pienimuotoisen kriisin siitä, mitä oikein pitäisi pukea päälle, kun lähtee ihmisten ilmoille. En ole koskaan ollut kovin innokas hameiden tai mekkojen käyttäjä, mutta garderobia on ollut pakko täydentää siltä osin. Sillä en minä shortseja jalkaani laita, en julkisesti. Siihen tarvitaan vielä siirtyminen muutamaa osavaltiota etelämmäksi. Ostin kyllä pitkän tauon jälkeen jopa lyhyet, erittäin kivatkin farkkushortsit, mutta niiden käyttö on rajattu omalle pihamaalle. Ehkä naapuruston pihajuhliin tai allaspartyjen käteväksi lisävaatekappaleksi uima-asun päälle vedettäväksi. Ehkä. Kun ei ole niitä ruskettuneita sorjasääriä, vaan niiden tilalla kaksi kalkkunankoipea.

Hameet ja mekot ovat siis kokeneet uuden tulemisen vaatekaappiini. Ja kun seuraa kanssasisarien pukeutumista täällä, tekee äkkiä havainnon, että hameet ja mekot ovat hyvin yleinen kesäinen vaatevalinta täkäläisillä naisilla. Toinen vaihtoehto näkyy olevan luonnollisesti trikoot, mutta tässä kohdassa palaan itse jälleen kriisini ydinkohtaan. Liikunnalliseen menoon kyllä, mutta siihen se sitten jääkin. Niin integroitunut en vielä ole.

Ihan vähän, sillä tavalla salaa, kadehdin niitä sorjasääriä, jotka voivat nykäistä päällensä minkä tahansa mekon ja näyttää siinä hyvältä. Minä vielä kipuilen, mutta olen ottanut askeleen. Kun kärsivällisesti etsii, joskus löytää myös itselleen sopivan mallin. Seuraavaksi kokeilen tuota ylläolevassa kuvassa näkyvää hametta. Ruskettuneita sääriä en saa, mutta who cares.

Niin tai näin, antaa auringon paistaa.