Dear lunchbox, I'm not ready

'Minä tykkään kaikesta makeasta ja sitten minä tykkään sellaisesta, mikä on hyvää', vastasi viisivuotiaamme, kun tiedustelin hänen lempiruokiansa. Niin, aika tyhjentävää kyllä, tyttöseni, mutta ei tämä nyt juuri minua tässä nimenomaisessa asiassa auttanut, jota olen yrittänyt viime aikoina pohdiskella. Siitä syystä, että hänen koulutaipaleensa on pian alkamassa.

Tyttäremme on aloittamassa koulussa, jossa lisämaksua vastaan voi osallistua päivän lämpimälle lounaalle, joka on yhtenä päivänä lähistön pizzeriasta toimitettavia antimia ja kolmena muuna päivänä koulussa itse valmistettua (jonka valmistamiseen lapset osallistuvat). Koulua on kyllä viitenä päivänä viikossa, joten miksi viidentenä päivänä ei ole mahdollisuutta ruoan ostamiseen, en tiedä. Säästösyitä kaiketi.

Mutta, vaikka tähän lounastarjoiluun päättäisi osallistua, ei se poista kuitenkaan sitä tosiseikkaa, että meidän tulee opetella uusi elämä eväsboxin kanssa. Sellainen on kyllä jo hankittuna, mutta vielä pitäisi äidille kirkastua se, millä sitä ryhdytään täyttämään. Itseni tuntien epäilen sitä, että ensin jaksan paneutua asiaan, mutta alkuinnostus hiipuu nopeasti ja kaupan hyllyiltä alkaa tarttua mukaan toistuvasti samoja tuotteita.

Nämä eivät kuitenkaan tule ostoslistalleni.
Ulkosuomalainen (ainakin vielä) hieman huvittuneena
 tutkii tällaisten laatikoiden sisältöä
 (noista jokaiseen esimerkiksi kuuluu suklaapatukka).

Asiahan on siis niin, että joka tapauksessa koululaiset syövät aamupäivän välipalansa (mid-morning snack) niistä eväsboxeistaan. Kävimme keväällä tyttäreni kanssa tutustumassa kouluun puolikkaan päivän ajan, ja yritin silloin suorittaa hienovaraista kurkistelua noiden pikku koululaisten boxeihin, kun he niitä availivat. Muistan nähneeni monenlaisia pillillä juotavia smoothieita ja suklaamaitoja sun muita, kaikenlaisia enemmän ja vähemmän terveellisen näköisiä patukoita ja keksejä ja naksuja, valmiita juustotikkuja sekä jonkin verran hedelmiä. Muistaakseni hillolla täytettyjä bageleita. Enkä minä totta puhuen tullut kovinkaan paljon viisaammaksi siitä, että mitä sinne tyttäreni boxiin pitäisi laittaa. 

Koska tyttäreni on edelleen kohtuullisen valikoiva ruokansa suhteen (kerroin tyttäreni syömishaasteista jutussani Kaksi pientä lusikallista), syntyy itselleni suurin haaste tästä. On siis keksittävä ravitsevaa (ja edes suhteellisen terveellistä) pientä välipalaa, joka myös kelpaa neidillemme. Kun ei viitsisi ihan joka päivälle pakata sitä leipää ja banaania. Jos kysyn neidiltä itseltään, mitä eväslaatikkoon laitetaan, hän on toistaiseksi ehdottanut mansikoita ja keksejä. Koulun ohjeissa kyllä kerrotaan, että limsat, karkit ja purkat ovat ei-toivottujen listalla (tosin en tarvinnut tätä ohjetta ymmärtääkseni asiaa). Niitäkin kyllä saa viedä, jos lapsella on syntymäpäivä.

No, luulenpa, että hedelmillä ja leivällä lähdetään liikkeelle. Ja ehkä äidilläkin alkaa kuitenkin lamppu syttyä, kun vähän tuumailee kaupan hyllyjen välissä. Ja koska tyttäreni niin ihastui näihin eräässä mainoksessa näkemiinsä perhosleipiin, päätin etsiä jotain vastaavaa.

Tämä on kyllä hieno.

Ja tällä veturilla nyt sitten mennään. Se on 'sandwich cutter'.
Vieressä neidin ihka uusi vesipullo lunchboxin kylkeen kiinnitettäväksi.

Myöhemmin taidatte kuulla, miten tässä sitten kävi. Olen nyt joka tapauksessa päättänyt rohkeasti tarttua tähän haasteeseen (ihan kuin tässä nyt muuta voisin) ja aloittaa taipaleen lunchboxin kanssa, tavalla tai toisella. Yritän nyt päästä helpolla alkuun, enkä lähde ihan heti hifistelemään niillä ostettavina olevilla lisäosilla, kuten ruoanviilentäjillä tai lämpimänäpitäjillä tai mitä ne nyt sitten ikinä ovatkaan nimeltään.

Joo, lupaan kuitenkin, että yritämme, ihan oikeasti, löytää yhteisen sävelen.