Vekkuli festivaali ja vähän muita juttuja

Satuttiin tänään sunnuntaina Burlingtonin keskustaan. Ei menty sinne oikeastaan minkään perässä, oli vain ajateltu viettää vähän aikaa katsellen ihmisvilinää kauniissa kesäkaupungissa. Jostain muistin lukeneeni, että käynnissä olisi Festival of Fools, mutta eipä minulla ollut käsitystä, mitä se tarkoittaisi. Jonkinlainen käsitys kuitenkin tänään siitä saatiin.

Ydinkeskustan yksi puistoalue, jota City Hall Parkiksi kutsutaan, oli täynnä hilpeitä ihmisiä. Täällä hilpeys ei useinkaan tarkoita sitä, että nautintoaineita olisi liieemin nautittu - ihmiset vain pitivät hauskaa katsellen ja kuunnellen esityksiä ja nautiskellen myydyistä ruoka-annoksista. Tuli vastaan katusoittajia ja trubaduureja, pellejä ja pelimanneja, yksisilmäisiä avaruusolentojakin. Tuli suorastaan hullunkurinen olo tätä katsellessa - mutta se oli kaiketi festivaalin tarkoituskin. 

On kehaistava, että Burlington on oikeasti kiva kesäkaupunki. Ei siinä talvellakaan vikaa ole, mutta viihtyisä kävelykatu Church Street pääsee kyllä enemmän oikeuksiinsa kauniina kesäpäivänä kuin hyytävän viimaisina keskitalven päivinä (kiitos vuodenajoista, kuitenkin). Kesällä keskusta on lähes aina täynnä elämää, terassit täyttyvät ihmisistä ja kävelykadun kaupat laajentavat myyntikojunsa ulkosalle. Tällä kävelykadulla voi viettää aikaa ihan vain kuljeskellen ja katsellen - näin teemme mekin melko usein.

Tänä hullunkurisena päivänä olivat kaupatkin samassa hengessä mukana - tästäkin telineestä olisi voinut ostaa ihan veikeän värikkäitä vaatekappaleita. Monenlaista muutakin bongasin, kuten polviin ulottuvat Supermies-sukat, mutta ne jäivät kuitenkin kauppaan.

Kerrassaan hauska sattuma kuitenkin se, että satuimme piipahtamaan keskustaan tämän festivaalin aikana, tulipa tällainenkin nähtyä. Kuten jo mainitsinkin, on Burlington vilkas kesäkaupunki, jossa on tapahtumia melkein joka päivälle. Ja kun kesäsäät meitäkin hellivät, niin mielelläänhän kaupungin menoa käväisee aina välillä katsomassa. Aina se ei ole näin hullunkurista, mutta mielenkiintoista kyllä.

Toisinaan päätyy sitäkin miettimään, että ollaankohan sitä itsekin joskus vähän hullunkurisia. Sekin varmaan riippuu siitä, keneltä kysytään. En minä avaruusolioksi enkä trubaduuriksi sonnustautuisi, mutta ehkäpä me olemme niitä poikkeavia, kun emme ole ihan joka päivä, joka paikassa, liikkeellä lenkkareilla. Tai varvastossuilla. Välillä tuntuu vähän siltäkin, että vaikka olisi pukeutunut melkoisen casuaalisti (tarkoitan tässä kohtaa siistejä vapaa-ajanvaatteita), kokee olevansa ylipukeutunut, kun silmäilee kanssakulkijoita. Täällä sopeutuisi joukkoon ihan melkein millaisessa vaatetuksessa tahansa, ihan niinä tavallisina päivinäkin, jolloin ei ole näitä trubaduureja ynnä muita liikenteessä. Eipä silti, ketä se haittaisi.

Summa summarum, sulaudun siis joukkoon. Ja kukapa sitä tietää, etten minä syö lounaaksi perunalastuja enkä aamupalalla makeita herkkuja. Enkä pidä laihasta kahvista, enkä juo sitä suuresta tuopista pitkin päivää. Eikä minulla ole edes niitä varvastossuja.