Bää-bää siellä ja bää-bää täällä

'Ajateltiin käväistä county fairilla katselemassa eläimiä, kun lapset niistä tykkäävät', jutteli mieheni tässä muutama päivä sitten työkaverilleen. 'Aiotteko mennä katselemaan niitä, jotka ovat häkeissä vai niitä, jotka kuljeskelevat vapaana?', kysäisi työkaveri pilkettä silmäkulmassa. 

County fair, joita ympäri Yhdysvaltoja järjestetään, on jotain markkinoiden, maatalousnäyttelyn ja huvipuiston väliltä, tai oikeastaan kaikkea niitä. Meillä täällä Vermontissa tunnetuin county fair on kesän lopulla järjestettävä Champlain Valley Fair, joka valtaa lähikaupungissamme Essex Junctionissa valtavan messualueen elokuun lopussa kaikkiaan kymmeneksi päiväksi. Champlain Valleylla itsessään tarkoitetaan luonnollisesti tuon Champlain-järven rannikkoalueita. Järvi sijaitsee Vermontin ja New Yorkin osavaltion rajaseuduilla, ja ulottuupa pohjoisessa vielä Kanadan puolelle, Quebecin provinssiin.


Mutta, eläimiä siis lähdettiin ensisijaisesti etsimään. Ja löytyihän niitä: lehmiä, hevosia, kanoja, kukkoja, possuja, lampaita, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Tuoksumaailmakin oli varsin autenttinen, onneksi kengissä tuotiin mukanamme kuitenkin vain heinää ja pölyä (vaikka erästä lehmää pitikin aika kiireen vilkkaa väistää). Ostaakin niitä eläimiä muuten voisi, esimerkiksi näitä tipusia olisi saanut hintaan 6 kpl / $20 (ei tarttunut mukaan).

Kelpo kanan olisi saanut mukaansa viidellätoista dollarilla (ei tarttunut mukaan). Varsinaisiin karjahuutokauppoihin ei olisi uskaltautunutkaan mukaan, olisi pian viety kuin pässiä narussa. Tai sitä pässiä narussa. (No, ei tarttunut mukaan.)


Maatalousvaltaisessa osavaltiossa nelijalkaisia asukkaita riittää, mutta eläinten lisäksi näytteillä on esimerkiksi traktoreita ja erilaisia työkoneita. Ja vaikka mitä muuta. Monenlaisia näytöksiäkin on - tällä kertaa satuimme näkemään lampaiden keritsemistä, ja lypsyasemankin läpi kävelimme. 

Kyllä, tätä sai myös seurailla! Noilla pikkuisilla ei vielä ole paljon ikää.
Veikeän näköistä, kun munankuori alkaa liikahdella.

Ja mitä muuta sieltä löytyy? Ruokaa ja juomaa tietenkin. Kun periamerikkalaisesta huvittelutapahtumasta on kyse, tekee mieli todeta, ettei ruoan terveellisyysarvo taida olla tuolloinkaan painavimpia kriteereitä. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa corn dogin (suomeksi kaiketi maissimakkara), jossa nakki on uppopaistettu maissitaikinassa. Tai Oreo-keksi, jonka voi muuten paistaa myös. Ruokakojuja katsellessa tuntuu kyllä totta puhuen siltä, että melkein mitä vaan voi halutessaan paistaa.

Messualueen reunaan on pystytetty huvipuistoalue, ja kaikenlaista myytävää (no, krääsää) löytyy tietenkin myös yllin kyllin. Tulee ihan vähän sellainen olo, että täällä voisi kojusta hankkia tuon cowboyhatun ja vetää sen vieläpä päähänsä. (Ehkä.)

Niitä toisia 'eläimiä' emme lapsiperheenä kylläkään jääneet tällä(kään) kertaa katselemaan. Sillä illan mittaan meno kuuleman mukaan yltyy riehakkaammaksi ja monenlaisia ilmestyksiä riitää. Livemusiikki ja muut esitykset valtaavat tuolloin esiintymislavat. Tarina kertoo, että tähän hulabaloohon satsaavat erityisesti vuorilla asuvat kansalaiset. Heidän kerrotaan laskeutuvan muiden joukkoon, kun county fair alkaa, ja he pistävät tuolloin 'haisemaan' oikein olan takaa. Ja jos ulkosuomalaista vähän sattuisikin hymyilyttämään tämä meno, niin vastavuoroisesti voisi vaikka tuumailla, että miltähän suomalainen kesätapahtuma keskivertoamerikkalaisen silmissä näyttäisikään. Kliseisesti voisi todeta, että maassa mennään maan tavalla. Mutta sehän tästä mielenkiintoista tekeekin!

Ja ulkosuomalaisen seikkailu jatkuu.