Kunnes sitten tapahtui... elämä. Ja vaikka yhtä sun toista ehti tapahtua ennen kuin täytin kolmekymmentä, on kuitenkin vasta sen merkkipaalun jälkeen alkanut tapahtua perhe-elämässäni sellaisia käänteitä, joita olin toivonut. Ja siitähän se uudenlainen elämä alkoi, ja sittemmin vähitellen alkoivat kiinnostaa ne koulujenkin sijannit ja muut sellaiset vastaavat asiat, joille nyt ei aiemmin ollut juuri korvaansa lotkauttanut.
Elämä tuo ja elämä vie, ja se tosiseikka, että asumme nyt täällä Yhdysvaltojen koilliskulmilla, ei ole kyllä vähääkään riippuvainen siitä, millaiset kouluolot tai muut vastaavat täällä ovat. Tänne on komennuslaisen ja perheensä matka käynyt - mutta onneksemme saamme sanoa, että ei se tie ole todellakaan hassumpaan paikkaan tuonut.
Olen ehtinyt lukea hieman, siitä pisteet (itselleni). Silmiini on osunut viime aikoina muutama kiinnostava artikkeli, joissa on kerrottu TIME-lehden uusimmasta kirjasesta, 'Healthiest Places to live' (in the US - Toim. huom. naturally). Sen mukaan asuinseutumme komeilee aivan kärkijoukossa ja saa mm. seuraavanlaisia kehuja:
'Where diversity and plenty of outdoor fun opportunities meet high graduation rates and local markets teaching classes for kids in the kitchen, Burlington, Vermont is undoubtedly the best place to raise a healthy kid. '
Kun Vermontissa ollaan, siis upean, suuren järven rantamaisemissa, sekä samalla jylhien vuorimaisemien syleilyssä, ei liene suurikaan ihme, että osavaltion ulkoilumahdollisuuksia sekä ihmisten keskimääräistä suurempaa kiinnostusta liikunnan harrastamiseen korostetaan, ja kehutaan, tietenkin, Amerikassa kun ollaan. Täällä asuessa on helppo allekirjoittaa se tosiasia, että ulkoilemaan ja kuntoilemaan pääsee simppelisti, kun astuu kotiovestansa ulos. No, vuorilla sitten voi harrastaa vaikkapa laskettelua (jopa hiihtoa!), hikingia (onko se suomen sana, kysyy ulkosuomalainen) tai maastopyöräilyä - järvellä voi surffata tai paddleboardata (se nyt ainakin on ulkosuomalaisen oma sana - suomeksi saattaisi olla suppailua?) ja mitä niitä vesiurheilulajeja nyt olikaan.
Lukemattomia kertoja olemme myös saaneet kuulla ja lukea, kuinka Burlingtonin seudun julkiset koulut ovat hyvässä maineessa, eikä siksi tule sekään yllätyksenä, että koulut jäävät täällä kesken keskimääräistä harvemmin. Lapsille ja nuorille on suunnattoman paljon tekemistä ja harrastetoimintaa tarjolla, ja tämä luonnonläheinen seutu on ottanut kunnia-asiakseen panostaa nimenomaan ulkosalla tapahtuviin aktiviteetteihin. Ja totta, vermontilainen ei pelkää lunta eikä pakkastakaan (näin ne ainakin väittävät). Ja jos ei nyt vallan ulkosalla halua paleltua (muistelen viime talven -25 C pakkasia ja puoli metriä lunta tuoneita myrksyjä kyllä vähemmän suurella kaiholla), niin harrastetoimintaa löytyy vaikka mistä muualtakin - taiteen, musiikin tai vaikka ruoanlaiton parista.
 |
| Ja mistä niitä lasten harrastemahdollisuuksia sitten löytää? Täällä on käytössä mainio sivusto FindAndGoSeek, johon järjestävät tahot ilmoittavat, mitä milloinkin missäkin tapahtuu. |
Ja jos kehuskellaan sillä, että ulkoaktiviteetit ovat burlingtonilaisen arkipäivää, ei unohdeta mainita myöskään sitä, että keskivertovermontilainen myös syö terveemmin kuin keskivertoamerikkalainen, ja nimenomaan tuoreruokaa (joka on usein vieläpä lähiruokaa näiltä maatalousseuduilta). Tottahan täältä antimet yhtä lailla epäterveelliseen ruokaan löydettävissä ovat, mutta ehkäpä tuo keskivertoburlingtonilainen valitsee kuitenkin vähän herkemmin niitä terveellsempiäkin vaihtoehtoja. Maataloustuotteissa Vermont tunnetaan erityisesti maitotaloustuotteistaan, mutta ilahduttavan helposti löytää myös esimerkiksi marjoja, hedelmiä ja vihanneksia lähiruokana.
Tästä aiheesta voisi kaiketi kirjoittaa romaanin, mutta jottei tämä blogipostaus aivan sellaiseksi venähtäisi, on bloggaajan kaiketi keskityttävä jälleen tiivistämään sanomansa. Ja vaikka olemme onneksemme osuneet oikein kelpo paikkaan asumaan, löytyy maailmasta taatusti aika paljon muitakin vähintään yhtä mukavia paikkoja. Mutta, minne käy komennuslaisen tie, kun tiet Vermontin kanssa erkanevat? Sitä ei komennuslainen tiedä. Toivoo kuitenkin, että jospa se veisi edelleen yhtä mukavaan paikkaan. Jotta voisi sitten vanhana sanoa:
Siellä se on, sydämeni,
pieninä palasina,
maailmalla.
P.S. Aihetta koskeva artikkeli löytyy esimerkiksi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti