Se hiljaisempi New York

Ei ole tänään oltu metropolissa, ei. Mutta New Yorkissa kyllä, tarkemmin sanottuna New Yorkin osavaltion puolella, johon meiltä pääsee aika näppärästi, kun ylittää tuon lähistöllämme liplattavan Champlain-järven.

New Yorkin osavaltio on siis yksi Vermontin naapureista ja pinta-alaltaan meidän osavaltiotamme huomattavasti suurempi (nippelitietona tarjottakoon, että Yhdysvaltojen 27. suurin). New Yorkin osavaltio on kuitenkin asukasluvultaan Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin (Kalifornian ja Texasin jälkeen), mutta siltä se ei täällä meidän nurkillamme tunnu, kun olemme kuitenkin varsin kaukana tuosta osavaltion kaakkoiskulmilla sijaitsevasta metropolista. Näin tavanomaiselta näyttää, kun tullaan New Yorkin osavaltion puolelle:

Meiltä sinne pääsee siis kätevimmin lautalla. Yli pääsee useammastakin kohdasta, mutta tuo reitti, jota tapaamme käyttää, kestää vain 14 minuuttia, siis se lauttamatka. Kun on matkannut meiltä saakka järven tuolle puolelle ja saavuttanut Plattsburghin kaupungin, on aikaa kulunut noin tunnin verran.

Tällaisilla mennään. Näitä menee tähän aikaan vuodesta yli järven kumpaankin suuntaan suorastaan tuhkatiheään (muistini mukaan jopa 10 min välein), joten vastaantulevia voi bongailla lautan kannelta. Tänään sää oli kauniin kesäinen, joskin hieman pilvinen, mutta ei onneksi kovin tuulinen. Minun surkea matkustuspääni kun ei pidä tuulesta (vesireiteillä) sitten yhtään, ja huonommalla säällä tuo 14 minuutin matkakin olisi ollut minulle liikaa. Mutta tänään kaikki siis sujui mitä mainioimmin. Paluumatkalla saimme lautalta jopa sattumalta sellaisen paikan, että siitä saattoi lähteä lastenkin kanssa hieman jaloittelemaan kannelle. Oi upea Lake Champlain! 

Mutta mitä löytyy Plattsburghista? Kyseessä on pieni kaupunki, jossa asukkaita on vain noin 20 000. Kaupunki on aivan kelvollisen pikkukaupungin oloinen, joskin on kärsinyt viime vuosikymmenten aikana mm. sotilastukikohtien lakkauttamisien aiheuttamista vaikutuksista. Kaupungin läpi virtaa joki nimeltä Saranac.

Mitäs me siellä sitten teimme? Poikkesimme ostoskeskuksessa ja söimme lounasta. Keskustassa tuumasin ottavani pari kuvaa, ihan vaikka siksi, etten ollut siellä koskaan kuvia ottanut. Aivan mitään suurta ja ihmeellistä ei vastaan tullut, mutta en sitä odottanutkaan. Ollaanhan New Yorkin osavaltion laitamilla, siellä hiljaisilla kulmilla.

Aivan kelpo lauantai kyllä. Jollei olisi päätynyt asumaan tänne pikkuiseen Vermontiin, eipä varmaankaan tulisi koluttua näitä suhteellisen harvaan asuttuja seutuja. Joten täällä käytiin kaiketi siksi, että täällä ollaan. Ihan mukava syy sekin. Ja pitäisikö sitä aina niin paljon syytä ollakaan, kun lähtee lauantaiaamuna katselemaan maailmaa. Joskus on vain kiva lähteä. Ja sitten on kiva palata kotiin. Ja siinä matkalla, siinä voi ihastella sitä ihanaa Lake Champlainia. Siihen en kyllästy, en-en-en. Ymmärrättekö miksi?