Hidastellen kohti syksyä

Minä pidän syksystä. Mutta en nyt niin paljon, että sitä vielä odottaisin, etenkään kun 10 pv:n sääennuste ainakin lupaa kesän kyllä vielä jatkuvan. Mutta pidän siitä syksyn kirpeydestä juuri sen verran, että ei palele. Että jos varjossa vähän onkin jo vilpoista, niin auringossa on vielä lämmintä. 

Ei tarvitse kai mainita, että en minä niitä syksyn pimeitä ja sateita ja tuulia ja räpiskäkelejä kaipaa nyt kyllä yhtään. Mutta siinä aurinkoisessa, lämpimässä syksyssä on kyllä jotain maagista, ja täällä Vermontissa, vihreiden vuorten syleilyssä, syksy on upeaa aikaa. Jos onni käy ja säänhaltijat ovat suotuisat, saamme taas sen henkeäsalpaavan kauniin ruska-ajan. Tästä Uusi Englanti on kuuluisa, eikä suotta.

Mutta vielä ei ole ruskakuvia, vaan vihreyttä riittää. Ei tarvitse hämmästellä, miksi tyttäremme puhuu satumetsistä.

Mutta kyllä syksy tulossa on. Jos sitä ei vielä säässä huomaakaan, tulee se ajatuksiin yhä useammin. Loppukesän ja alkusyksyn satoa ilmestyy myyntiin, ja kukka-asetelmien värisävyt muuttuvat syksyisempään suuntaan. Jostain syystä pidän kovasti oranssista ja keltaisesta, ja niinpä syksyn antimet tarjoavat minulle paljon katseltavaa. Tätäkin ruokakauppamme ulos levittäytynyttä tarjontaa katseleekin jo mielellään. Ne valtavat kurpitsat sun muut vain vielä puuttuvat.

Tämä täytti loppukesän kriteerit:
vielä kesäinen, mutta jo aavistus syksystä.
Tämä toivottaa nyt tervetulleeksi meidän ulkorappusillamme.

Minun mielestäni syksy on aina myös jotenkin jännittävää aikaa. Loppukesällä yrittää tarrautua vielä kesään ja sen huolettomuuteen, mutta kuitenkin mielessään jo valmistautuu syksyn kiireisiin. Jotenkin en halua siirtyä siihen, mutta annan sille kuitenkin periksi ja alan uudella innolla pohtia syksyn tekemisiä. Se, mistä en viluisena ihmisenä kuitenkaan pidä ollenkaan, on syksyn armoton muistutus siitä, että ilmat ovat kylmenemään päin. Ollapa syntynyt lämminverisemmäksi. Voisin kyllä esittää toiveen, että ulkomaankomennukseen näinkin pohjoisilla alueilla voisi aivan hyvin sisältyä talvehtimiskausi etelämmässä (Floridaaa, huhuuu). Ei taitaisi mennä läpi. Joten siihen on sopeuduttava, mihin on sopeuduttava.

Ja kun on uuden aika, kuten meillä tänä syksynä, minä turvaan siihen, että hyvältä pohjalta, tuttuihin asioihin tukien, on helpompaa astua uuteen.

Kun syksy tulee

tahdon sen hitaasti

auringonsäteinä kirpeässä ilmassa

leikittelevinä väreinä

viileytenä joka viivytellen saapuu

Kun syksy tulee

tahdon kokea uutta

mutta niin hitaasti

että ehdin nauttia vanhasta

jokaisesta lämpimästä säteestä

jonka se vielä tarjoaa

sillä 

tutun pohjan päälle

minä rakennan uuden

sillä silloin tiedän

että se kestää talvenkin ylitse